Fennisteille ja fennougristeille ovat tunnettuja lukuisat suuret ja elähdyttävät etymologiset kertomukset, joita kielihistorialuennoitsijat silmät kiiluen anekdootteina viljelevät. Eräs hartaimmin kerrotuista on tarina siitä, miten myöhäiskantasuomalaiset lakkasivat suurimmaksi osaksi käyttämästä kantauralilaista piitä (< *pi̮ŋi̮) ja ottivat tilalle kantabaltista lainatun hampaan. Piitä tapaa itämerensuomessa nykyään lähinnä haravista, äkeistä ja sen sellaisista, kun taas ihmisten ja eläinten suissa ja kellojen rattaissa on hampaita.
Harvemmin tulee mainituksi, että tarinassa on myös eräs hauska sivujuoni. Myös kantagermaanien mielestä oli näet kätevää nimittää piikikästä esinettä – kampaa – hampaasta johdetulla sanalla. Germaanisissa nykykielissä esiintyy muun muassa ru. kam ja eng. comb. Suomen kampa on laina muinaisskandinaavisesta sanasta *kambr (: kamba), joka taas on perua kantagermaanisesta muodosta *kambaz.
Nykyliettuassa on žam̃bas 'reuna, laita, hirrennurkka' (< kantabaltoslaavin *zamba-). Slaavilaisella puolella on esim. venäjässä vastine zub 'hammas'.
Sekä baltoslaavin *zamba- ja kantagermaanin *kambaz että näistä ja niiden jälkeläisistä itämerensuomeen lainatut sanat periytyvät lopulta yhdestä ja samasta indoeurooppalaiseen kantakieleen rekonstruoidusta vartalosta *ǵómbʰos 'hammas; hampaisto; hampaan kaltainen ulkonema'. Rekonstruoidut merkitykset vaihtelevat hieman eri lähteissä.
Lähteet
- Itkonen, E.; Kulonen U.-M. ym. (toim.) 1992: Suomen sanojen alkuperä 1. SKS, Helsinki.
- Kulonen, U.-M. ym. (toim.) 1995: Suomen sanojen alkuperä 2. SKS, Helsinki.
- Fortson, B. W. 2004: Indo-European language and culture: an introduction s. 366. Blackwell, Oxford.
- Ringe, D. A. 2006: From Proto-Indo-European to Proto-Germanic s. 146. Oxford University Press.
- Wiktionary, sana-artikkeli kambr: http://en.wiktionary.org/wiki/kambr
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti