Hanhi Kaisaniemessä

Ostin maanantaina uuden objektiivin ja päätin heti seuraavana aamuna testailla työmatkalla. Oli kivan sateinen ja kirkas aamu Kaisaniemen puistossa.

Objektiivi on Canon EF-S 18-135 mm 1:3.5-5.6 IS.

Fuck you, shoes

Handelsläroverkets kvinnor, dom verkligen översätter mitt huvud

Tänään olin töissä, kävelin paljon, join teetä, söin jäätelöä ja mietin johtimia.

-telO

• jäätelö
• hyytelö
• suutelo
• ...?

-(i)sO

• nuoriso
• ...?

Otin myös pari valokuvaa.

Hernekeittohampurilainen

Tein tänään tällaista äidin luona.

Hernaripihvejä on tosi helppo tehdä. Laita kulhoon tölkillinen hernekeittoa, 1 dl perunajauhoja, ½ dl kaurahiutaleita, hienonnettu sipuli ja mausteita (esim. paprikajauhetta, mustapippuria, suolaa, garam masalaa). Sekoittele sörsseli tasaiseksi tahnaksi ja anna turvota hetken aikaa. Muotoile pihveiksi ja paista pannulla runsaassa öljyssä n. 3 minuuttia per puoli.

Tänäänkin satoi lunta

Shooting Spree

Sain tällä viikolla viimein Minolta MD → Canon EF -soviterenkaan, jonka tilasin netistä. Tänä aamuna menin sitten penkomaan isäni kameralaukkua ja sovittelemaan objektiiveja kameraani. Isä on nimittäin harrastanut paljon valokuvausta joskus 60- ja 70-luvuilla ja hänellä on paljon silloista välineistöä tallessa.

Syystä tai toisesta 300 mm:n teleobjektiivi ei suostunut lukittumaan soviterenkaaseen. Ehkä sen bajonetti on niin kulunut tai jotenkin epästandardi tai muuten vain tyhmä, että ei onnistunut. Laukusta löytyi myös pari 55 mm:n objektiivia (joita en tarvitse, koska on jo EOS 450D:n kittiobjektiivi Canon EF-S 18-55mm IS).

Näitten lisäksi löytyi todella mahtavaa optiikkaa: MC TELE ROKKOR-QD 1:3.5 f=135mm. Etu- ja takalinssi ihan naarmuttomat. Etu- ja takatulpat tallella, lisäksi kaksi erilaista vastavalosuojaa ja UV-suodin.

Seuraavaksi seuraa pitkähkö oksennus tänään viimemainitulla objektiivilla räpsimiäni kuvia. Monet niistä ovat lähikuvia, koska olin niin tohkeissani, etten malttanut säädellä aukkoa hirveästi vaan pidin sen 3.5:ssä melkein koko ajan. Soviterenkaassa on kuitenkin miinuslinssi mukana, joten objektiivi kyllä tarkentuu äärettömään asti – lähellekin puoleentoista metriin. Linssillisen soviterenkaan kanssakin tämä objektiivivanhus piirtää sangen tarkkaa jälkeä, värit toistuvat mainiosti, kontrasti on oikein kelvollinen ja tietysti myös bokeh miellyttää ainakin omaa silmääni.

Harrastelua

Kävin äitienpäivänä vanhempien luona ja äidyin vähän valokuvailemaan pihalla.



Pidän kuvan kaoottisesta kauneudesta ja makaaberia lähentelevistä murretuista väreistä, jotka kontrastoituvat kivasti aiheen kanssa, joka on ihan tavanomainen kasvi. Prototyyppisesti kasvit eivät ole mitenkään makaabereita tai kaoottisia, joten siinä mielessä kuva on tosi viehättävä.

Valokuvauksellisestihan tuo on aika keskinkertainen tuotos. Syväterävyyden ei tarvitsisi ehkä olla ihan noin kapea.

Lisää ruokakuvia

Olen näköjään ruvennut ottamaan tavaksi napata kuvan melkein kaikista vähänkään voileivän tekoa monimutkaisemmista kokkauksistani. Sen sijaan en ole ottanut tavaksi käsitellä niitä loppuun saati julkaista vielä samana päivänä.

Joskus viime torstaina keittelin ja paistelin riisiä, soijasuikaleita ja pakastewokkivihanneksia sekalaisissa mausteissa ja runsaassa määrässä öljyä.



Lauantaina keitin lisää riisiä ja wokkasin sille kaveriksi loput samoista pakastevihanneksista ja puoli pakettia kylmäsavutofua. Tällä kertaa tein saman tofulle tempun kuin tein joskus seitanille: paistoin rypsiöljyn, ketsupin ja sinapin muodostamassa epäpyhässä seoksessa. Hyvää tuli! Ketsuppi paloi (eikun karamellisoitui, niin ne telkkarikokit sanoo) tofun pintaan oikein hauskasti.



(On ne oikeesti vähän eri ruokalaji ku oikein tarkkaan katsoo. Enkä oikeastaan nyt ole enää varma, olivatko nuo samoja pakastekasviksia, mutta väliäkö tuolla...)

Hyvä kamera, parempi mieli

Sain tässä syntymäpäivälahjaksi uuden järjestelmäkameran, enkä ole malttanut juuri olla leikkimättä sillä. Lauantaina räpsin kahden kaverin tupareissa ja tänään rupesin leikkimään ruokakuvaajaa. Harmi vain, ettei kaapissa ollut kovin kummoisia kamoja, eikä kuvaaja viitsinyt tänään laittaa mitään ihmeellistä. Tässä on nyt sitten makaronia ja valkoisia papuja tomaattikastikkeessa: mielenräjäyttävä tilanne, jossa on halpaa ja huonoa ruokaa, mutta kallis kamera.

Eiks ruokakuvaus ole vaan sitä että säädetään iso aukko ja mennään ihan lähelle, vai mitä? :)



Lisämaun toivossa keitin makaronit Knorr Fond du Chef -kasvisliemessä. Kyseessä on veikeä tuote, jota telkkarissakin ahkerasti mainostetaan: rasiallinen liemivalmistehyytelömöykkyjä, jotka on helvetin vaikea saada ulos muovikuorestaan. (Sisältää hiivauutetta, joka kai on tai ei ole natriumglutamaattia tai natriumglutamaatin kaltaista ainetta. Vegaanista näyttäisi olevan kuitenkin.)



P.S. Samalla säädin vähän blogin ulkoasua.