Somalin kurssilla on kivaa

Eilen alkoi Helsingin kesäyliopiston somalin kielen kurssi. Kävin tänään siis toista kertaa istumassa siellä aurinkoista kesäiltaa. Eikä kyllä haittaa yhtään, koska sen verran monta vuotta olen yrittänyt somalin kurssia havitella!

Tähän mennessä olen tosi tyytyväinen. Opettajan nimi on Liibaan (geneerisesti "länsimaaksi" translitteroituna Liban – tästä myöhemmin), ja hän käyttää kielitieteellistä terminologiaa tottuneesti. Esimerkiksi moniin Kielikeskuksen kursseihin verrattuna opetus on paljon vähemmän lingvistiä turhauttavaa! Liban on opiskellut ainakin suomea ja venäjää ja puhuu suomea erinomaisesti. Luentoja on neljästi viikossa ja ne kestävät kolme tuntia, mikä on mukavaa, koska harvakseltaan luennoitavilla kielikursseilla pääsee yleensä kokoontumisten välissä unohtamaan paljon asioita. Libanin karismaattista esiintymistä ei myöskään kyllästy seuraamaan. Kertakaan ei ole ajatus harhaillut, vaan olen seurannut koko ajan. Huumoria ei puuttunut eilenkään, kun harjoiteltiin vokatiivin oikeanlaista sävelkorkoa ja äänenkäyttöä (metapäämääränä tietysti myös opiskelijoiden suullinen aktivoiminen ja toisiinsa totuttaminen).

– Faadumo : Faadumáy.
– FAADUMÁY, niin että Faadumo kuulee sinne Itäkeskukseen asti, että häntä kutsutaan.

Itse somalin kieli on tosi jännä, eniten fonologisesti ja syntaktisesti. On pitkiä vokaaleja ja konsonantteja, mutta kaksoiskonsonanttien esiintymät ovat varsin rajatut (mm. gg sallittu, kk ei). Ja sitten on tietysti koko liuta erilaisia kurkkuäänteitä, mm. soinniton ja soinnillinen faryngaalifrikatiivi, glottaaliklusiili ja soinniton uvulaariklusiili.

Suomalaiselle vaikeiden konsonanttien lisäksi on vielä suprasegmentaali-ilmiö, jota oppikirja sanoo sävelkoroksi. Sen kuvaaminen on selvästi perustutkimuksessa vähän kesken, koska kuulemma eri kieliopeissa sitä merkitään eri tavalla ja kutsutaan erilaisilla termeillä, eikä minulle ole vielä ihan selvinnyt, mitä kaikkea siihen liittyy. Jonkin verran se on sama asia kuin sanapaino esim. venäjässä, mutta ei ihan. Sävelkorko on yhdelle vokaalille (myös esim. pitkän vokaalin tai diftongin etu- tai jälkiosalle) kohdistuva ilmiö, joka nostaa vokaalin sävelkorkeutta aavistuksen ja ainakin yleensä kai myös pidentää sitä vähän. Joka tapauksessa vaikea tuottaa ja kuulla. Sävelkorkoja voi myös olla useita yhdessä sanassa (búuggií 'the book'). Se voi olla täysin mielivaltaisella tavulla ja siten ainakin minulle vaikeasti äännettävissä kohdissa (wanaagsán 'hyvä', waryáa 'hei, moi'). Se myös välillä erottaa merkityksiä (ínan 'poika' vs. inán 'tyttö'; éy 'koira' vs. eý 'koirat'). Ja kuten tällaisille korko- ja painosensitiivisille kielille tuntuu olevan tyypillistä, normaalissa kirjoituksessa sävelkorkoa ei merkitä. Oppikirjassakaan niitä ei lukuteksteissä ole, vaan ainoastaan sanastoissa.

Syntaksissa erikoista on, että lausetyyppejä/tapaluokkia merkitään pakollisilla morfeemeilla, jotka yleensä taipuvat persoonassa, luvussa ja suvussa. Esim. indikatiivilauseissa on tapaluokkamerkitsin (taikka "verbaalinen subjektipronomini") waa ja interrogatiivilauseissa ma. Näin persoonataivutus (ja 3. persooassa suku) tulee lauseessa kahteen paikkaan, sekä "verbaaliseen subjektipronominiin" että itse verbiin (glossaus jotain vähän sinnepäin):

Waan     akhríyayaa.
W-aan    akhrí-yayaa.
IND-1SG  lukea-1SG.PRES.PROG
'Minä luen.'

En ole pitkään aikaan näin innostunut uudesta kielestä! Teen läksyt heti luennolta tultuani, tutkin kirjasta seuraavan luennon aiheet etukäteen, teen paljon kysymyksiä ja kuuntelen herkeämättä. Olen oppinut ihan hurjasti jo kahdessa päivässä!

Ai niin, nimien translitteroinnista piti sanoa jotain, mutta teksti on jo niin pitkä, että jääköön ensi kertaa...

Fuck you, shoes

Handelsläroverkets kvinnor, dom verkligen översätter mitt huvud

Tänään olin töissä, kävelin paljon, join teetä, söin jäätelöä ja mietin johtimia.

-telO

• jäätelö
• hyytelö
• suutelo
• ...?

-(i)sO

• nuoriso
• ...?

Otin myös pari valokuvaa.

df -h

<@A> onko df nyt joku muu kuin se joka kertoo onko levy täysi?
<@B> dwarf fortress
<@B> one game to rules them all
<@A> aijaa
<@C> Siinä pitäisi olla -h -vipu! :D

Vittu nii

minua ärsyttää runokirjat


               helvetisti kuluu paperia
    monta sanaa enemmän mahtuis sivulle
    mutta ei minun tarvitse





                sillä MINÄ olen RUNOILIJA

Vain tytöille

< X> hahhaaaa
< X> soitin toissapäivänä yhestä kämpästä, tyyppi
     sanoi että löytyi jo asukas
< X> eilen se on pistäny uuden ilmotuksen, lisätyllä
     tekstillä "HUOM! Vain tytöille."
< X> jos olisin tyttö, asuisin jo nyt keskustassa
     halvalla ja eläisin sweettiä lifeä nii

12 Days Without Facebook

I joined Facebook some time in the latter half of 2007. Today marks day 12 since I deleted my account, and I thought I would write down some of my thoughts on social networking. Another point of this post is to give an in-depth answer to the baffled "why aren't you on Facebook anymore!?" questions I have received.

What is wrong with web 2.0 social networking?

A number of things seem unattractive to me in the Internet social networking we have today. While social networks as a sociological concept are relatively old, established and useful as such, it somehow makes me sad to see them revealed and made explicit the way Facebook does. My friendships and acquaintances are dear to me on a very deep level, and it disturbs me to see Facebook lay my connections out for me. While there are no outright node graphs on Facebook such as the ones on the Wikipedia page I linked to (although I'm sure there's a clumsy app that does that for you, complete with bad grammar and lots of typos), seeing my "mutual friends" with everybody all the time just seemed a bit superfluous. I am not disputing that social networks are a useful way to model human behaviour in sociology, but I don't need to be reminded of what my life looks like laid out flat like that, because it makes the experience very hollow and depressing.

A related problem is that using Facebook I never felt particularly connected or present to anyone. Facebook created an illusion of being connected to everybody at once, even though I was still alone, reading about other people's crap and posting about my own. Passively watching a nondescript mass of people's lives chaotically unfold before your eyes is just weird. There is no interaction, and more importantly, no context. I don't want to read about my mother's knee operation, an old classmate's bowel movements and news of a death in someone's family, all within the same 5 minutes.

When they introduced the chat feature, Facebook became a whole lot more meaningful, but only marginally. The chat improves on the interactivity and one-on-one communication, as well as makes the overall experience more human.

But chat has been done before, and much better. Chatting on the Internet has been around for decades, and people are accustomed to it. The concept is simple: you talk to another person, or to a number of persons, and usually you can see which other people can see what you are saying. With Facebook posts, things are way more complicated. Privacy settings are quite convoluted, and there are entire websites devoted to people making fools of themselves on Facebook, about 40% of the time precisely because they have trouble perceiving social context and keeping track of who sees what they are posting.

It used to be that email was one to one (or atleast to the people explicitly listed as recipients), chat was one to one or many to many who you can see constantly listed, and websites were one to the whole world. In Facebook, posts are visible to a very complicated set of people, defined by all kinds of groups, pages, friend lists, privacy settings and even per-post visibility settings. To me, this gets confusing very quickly, or at the very least frustrating, to keep going through the thought process of who might or might not see what you are posting. And what if you forgot to add someone to your "co-workers" friend list which you have otherwise blocked from seeing your wall, for instance?

What Facebook is about

The users are not Facebook's customers. They are the product. Facebook sells user profiles and social network data to advertisers so that they may better target their ads to very specific demographics. The advertisers are Facebook's customers, and what they are buying is roughly everything you post on Facebook (not really the things you post, but all kinds of statistical meta data automatically syndicated from it). You are working for them for free.

This is perhaps what bothers me the most. Social networking as of today is in the hands of very few private companies, and the whole phenomenon is very heavily commercialized. It used to be that the Internet was far less centralized (infrastructurally, politically and commercially). Basic communications infrastructure, such as email, IRC and Usenet servers, was offered by ISP's as part of the service you subscribe to. People publishing websites either self-hosted or put their sites on their university's or ISP's server, or they purchased web-hosting individually for their own needs. Facebook is a huge, single corporate entity that really does not have any competition. It is essentially a black box with regards to what you put in there, and I think it would be wise to take some heed in things the likes of Julian Assange are saying about it.

What Facebook is good for

I have noticed that circulating "funny office emails" have practically disappeared, which is a very good thing. Idle chatter, pictures of cats and GIF animations of athletes suffering impacts to the groin are now being posted on Facebook, which seems like a much better environment for that kind of thing. Facebook is great for spreading information among people you know. The event function is great for organizing parties and things. If you have a light-hearted link you want to share with one person or a group of people, it is generally bad form to mass-email it to everyone, but you might paste it on an IRC channel or you might post it on your or someone else's Facebook wall.

On the other hand, I feel that Facebook has kept me from blogging more than I have. Given that most of the people who read my blog are also my close friends, just posting a link with ten words of commentary was so much easier than properly blogging about something that I eventually never got around to writing the blog post.

tl;dr

1. The social part in Internet social networking is clunky and deceptive.
2. The Internet sold out.
3. Facebook is a great low-threshold tool for people who don't know computers to have an instant Internet presense.
4. It's not for me. The individual things that Facebook does have been done before, with an option for anonymity and greater stability.

Maybe five years from now, after Facebook screws up badly and gets some competition, decentralization and anonymity will have returned to the Internet and someone finally does this thing better. I will see you then — in the meantime, I still have email and IRC, just like I have since 1998.