Hämäsin. Tämä postaus ei käsittele tätä.
Rupesin tässä viron luennolla miettimään, miksi H ja K ääntyvät viroksi, saksaksi ja kaiketi myös venäjäksi haa ja kaa, mutta suomeksi ja ruotsiksi hoo ja koo. Sitten muistin, että ruotsissa keskialasaksan (tms.) pitkät a:t ovat labiaalistuneet. Tästähän on kysymys myös å-kirjaimessa, joka oli aikoinaan a ja sen päällä toinen pikkuinen a. Joku tämmöinen hollannin spraak on ruotsiksi språk.
Ja ruotsistahan tällaiset sivistysasiat kuten kirjoitus ja kirjainten nimet on suomeen yleensä lainattu.
Computers, photos, vegan food, existential angst, linguistics, all things queer.
3 kommenttia:
a, jonka päällä pikkuinen a? Mitä itse muistan oli, että ensin oli a, sitten a jonka päällä iso o (O), ja sitten å. Onko sinulla viitettä?
Äh! Ei siis iso o (O), vaan pikku o (o), mutta ei pienennetty o.
Itse asiassa Wikipedia on kanssasi samaa mieltä. Katselinkin sitä heti kirjoittamisen jälkeen, mutten sitten viitsinyt enää tehdä asialle mitään. Wikipedian mukaan kirjoitusasun aa on äännetty labiaalisena jo pitkään ennen å-kirjaimen syntyä, joten sinänsä grafeemin historia on tämän postauksen aiheen suhteen lähinnä kuriositeetti.
Lähetä kommentti