Hiusten latvat pyyhkivät lapaluiden väliä. Olin ihan unohtanut, miten kivalta tuntuu. Näin pitkät hiukset minulla on ollut viimeksi syksyllä 2004, ennen kuin ajoin kaikki pois armeijjjaan valmistautuessani. (Äiti pelästyi.) Helmikuun alussa 2005 höyläsin pään viimeisenä iltana ennen kotiutumista. Seuraavan kerran hiuksiani leikattiin siviilipalveluspaikan ystävällisen vittuilun seurauksena syys–lokakuussa 2006. Silloin tuloksena oli miesten neljää senttiä pidempiin hiuksiin tottumattoman kampaajan tuloksena ihan karsea ja omituinen polkkatukka tms.
Sen jälkeen ei olekaan leikattu. Nykyinen latvoista karkea ja epätasainen luukki on peräisin rastoista, joita pidin huhtikuusta 2008 kesäkuulle 2009, jolloin yhdessä avopuolisoni kanssa kampasimme ne auki. Siihen hommaan menikin yksi kokonainen lauantaipäivä. Apuvälineenä oli runsaasti hoitoainetta ja eläinkaupasta ostamani teräksinen koiran kampa.
Jossakin vaiheessa tässä syksyn kuluessa pitäisi varmaan hankkiutui näistä epäsiisteistä latvoista eroon. Kampaaja on vähän niin kuin hammaslääkäri: molemmilla pitää käydä silleen kerran kolmessa vuodessa, eikö vain?
Computers, photos, vegan food, existential angst, linguistics, all things queer.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti