Voi torstai

Eilen ei olisi tehnyt mieli liikkua minnekään, koska on flunssa. Kurkku on ollut kipeä maanantaista asti ja pahenee koko ajan. Mutta siitä huolimatta käväisin aamulla yliopistolla hakemassa tiedekunnan opintotoimistosta HuK-tutkintotodistukseni, syömässä ja vielä viivähtämässä harvinaisen kuivalla luennolla. Muutakin menoa olisi ollut, mutta luovutin ja menin kotiin potemaan.

Yritin keittää teetä, mutta vedenkeitin oli mennyt rikki. Siihen ei vain tule virtaa. Join sitten kaakaota, sillä soijamaidon voi lämmittää näppärästi mikrossa. Ehkä teevedenkin voi?

Tänä aamuna oli vähemmän kuiva luento. Nyt on älytön nälkä, mutta Unicaféssa on ruuhkaa, tapani mukaan en syönyt aamupalaa, istun kirjastossa kaulaliina kaulassa ja takki päällä. Ja pitäisi jotain ajankulua keksiä kuuteen asti. Silloin on ainejärjestöpuuhaa, johon olen lupautunut. Periaatteessa voisi käydä kotona välillä, mutta saapa nähdä, menenkö.

Vihaan sairastamista, varsinkin semmoista, että sairastaa ihan vähän. Semmoista, ettei ole kuumetta, mutta olo on silti perseestä ja henki ei kulje ja ääni alkaa kuulostaa 40 vuotta tupakoineelta. Kaikki oleminen vituttaa, mutta vähiten vituttaisi kotona. Paitsi että sielläkin on tiskiä ja tekemättömiä ja kirjoittamattomia asioita ja vaikka mitä. Eikä vedenkeitin toimi.