Suomen kielessä on kolme yleisesti tunnettua nimeä metsäin komeimmalle havupuulle: mänty, honka ja petäjä. Tällä kertaa palstalla pengotaan näitten sanojen alkuperää ja ihastutaan vanhan kansan agraarisanastoon.
Aloitetaan vanhimmasta: Petäjä on vanha omaperäinen sana, jonka levikki yltää itämerensuomesta aina komiin asti. Suomalais-permiläiseksi kantamuodoksi on rekonstruoitu *pečä. Suomen sanan -jä-aines on johdin, jota ei ole esimerkiksi saamen vastineessa beahcci.
Mänty lienee johdos sanasta mäntä. Mäntä oli ennen vanhaan sama asia kuin hierin tai härkin: yhdestä päästään haarautuva kapula, jolla sekoitetaan jauhoja veteen. Härkkimet valmistettiin yleensä mäntyjen monihaaraisista latvuksista. Myös kirnussa on mäntä, jonka tarkoitus on samankaltainen, nesteen sotkeminen kiinteämmäksi töhnäksi. Mäntä-sana on puolestaan balttilainen laina (vrt. latvian mente 'sekoituslavanne; airo; pieni perunankaivulasta').Honka tarkoittaa useimmissa murteissa ja lähisukukielissä 'vanhaa, korkeaa mäntyä', paikoin jopa 'keloa'. Sanan alkuperää ei ilmeisesti tunneta, tai ainakaan saatavillani olleet etymologiset sanakirjat eivät tiedä kertoa siitä muuta kuin levikin, joka ei yllä itämerensuomea laajemmalle. Hauskana kuriositeettina honka on kuitenkin lainautunut joihinkin venäjän murteisiin asuissa honga, konga, konda – jälkimmäinen jopa edelleen komiin.
Lähteet
- Sammallahti, P. 1988: Teoksessa Sinor, D. (toim.) Handbuch der Orientalistik. 8. Abt., Vol. 1, The Uralic languages: description, history and foreign influences, s. 553. Brill, Leiden.
- Sadeniemi, M. ym. (toim.) 1951: Nykysuomen sanakirja. Ensimmäinen osa. WSOY, Helsinki.
- Itkonen, E.; Kulonen U.-M. ym. (toim.) 1992: Suomen sanojen alkuperä 1. SKS, Helsinki.
- Kulonen, U.-M. ym. (toim.) 1995: Suomen sanojen alkuperä 2. SKS, Helsinki.
(Kuvissa härkin eli hierin. Piirros on itse tekemäni, Siulasissa ilmestynyt. Valokuva jostain muualta.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti