Joka talvi jalankulkijoista huolestuneet ihmiset murehtii sitä, et jengi ei käytä tarpeeks heijastimia. Ja heijastin onkin semmonen kama joka on aina hukassa ja niit on ikävä ostaa jne.
Yks päivä metroasemalla keksin HEIJASTINAUTOMAATIN. Se olis semmonen kone, jossa olis sisällä iso rulla semmosta käsivarren ympäri taittuvaa jäykkää heijastinnauhaa. Sit ku siihen koneeseen syöttäis X rahayksikköä, niin se kone leikkais sulle Y senttimetriä heijastinnauhaa, jonka voit sit kietaista takinhihaan kuin vastuullinen ihminen.
Tai sit ne heijastimet vois olla ilmasii mut jokaisessa olis satunnaisen sponsorin mainos. Semmonen pieni joka ei haittais tehokasta heijastavuutta. Tai sit ne vois rahottaa joku helvetin RAY tai mitä näitä yleishyödyllisiä rahansyytäjiä on.
Sit sen jäykän taittuvan nauhan sijasta tai rinnalla vois olla jotain tarrapintaista heijastinnauhaa, jonka vois liimata reppuun, hattuun, otsaan tai saappaanvarteen.
Computers, photos, vegan food, existential angst, linguistics, all things queer.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti