Sain tammikuussa töitä. Puran lääkärien saneluita. Työ on intensiivistä ja pikkutarkkaa, mutta kielentutkijalle todella mielenkiintoista. Lääkärin sanelu on nimittäin itselleni aivan uusi suomen kielen käyttöympäristö, johon en ole koskaan päässyt tutustumaan. Olen saanut paljon hyviä tutkimusideoita, joita listaan tähän ikään kuin julkisiksi muistiinpanoiksi. Saa hyödyntää vapaasti!
Taustaa
Terveydenhuollossa siis tuotetaan paljon tekstejä, jotka koskevat potilaita ja heidän hoitojaan. Tekstit ovat vastaanottokäyntiselostuksia, erilaisia raportteja ja kertomuksia, lähetteitä ja lääkärinlausuntoja. Osa on vapaata tekstiä ja jotkut määrämuotoisia lomakkeita.
On tapana, että lääkärit eivät kirjoita näitä tekstejä itse, vaan sen tekee heidän puolestaan koko liuta muuta henkilöstöä: sihteerit yms. tekstinkäsittelijät. Lääkäri sanelee tekstit nauhalle (nykyään oikeastaan useammin muulle digitaaliselle tallennusvälineelle), ja sen kirjoittaa puhtaaksi eli purkaa tekstinkäsittelijä. Kyseessä on siis puhuttua kieltä siinä mielessä, että sen välitön tarkoitus on kommunikoida informaatiota auditiivisesti tekstinkäsittelijälle, mutta kuitenkin tekstiä lopullisen tarkoituksen eli potilastietojen tallentamisen kannalta.
Sanelut ovat hyvin tarkkoja ja kirjaimellisia. Lääkäri siis sanelee kaiken sellaisenaan kuin se lopulliseen dokumenttiin kirjoitetaan, kappaleenvaihtoineen ja välimerkkeineen kaikkineen. Tästä seuraa varsin vaihtelevanlaisia tuloksia, sillä ei ole lainkaan harvinaista, että pilkkuja ei ole saneltu lainkaan tai niitä tulee konventionaalisen suomen kielen oikeinkirjoituksen kannalta aivan vääriin paikkoihin. Joskus ei tule pisteitäkään. Lisäksi lääkäri on toki (varmaan juridisestikin, mutta ainakin alan käytäntöjen mukaisesti) ehdottomassa auktoriteettiasemassa, joten tekstinkäsittelijä ei missään tapauksessa saa lisätä tai muuttaa pilkkuja tai pisteitä. Minulle on vielä vähän epäselvää, saako esimerkiksi vierasperäisiä aineksia sisältäviin yhdyssanoihin kuten
thorax-röntgeniin tai
lidocain cum adrenalin -puudutukseen lisätä yhdysmerkkejä, kuten oikeinkirjoitussäännöissä suositellaan. Toistaiseksi olen lisäillyt.
Välillä en oikein edes ymmärrä koko sanelumenettelyn tarkoitusta. On paljon hyvin lyhyitä saneluita, joissa vaikkapa neuvotaan täyttämään jokin lausunto- tai lähetelomake. Jos kerran lääkärillä on itsellään jo tietokoneella lähetelomake auki sanelemista varten, ja täyttämisohjeen sanelemisessa kestää 40 sekuntia, miksi sanella ollenkaan sen sijaan että täyttäisi lomakkeen itse? Ei myöskään tunnu ollenkaan tarpeelliselta suhtautua lääkäriin ammatillisena auktoriteettina tekstin ja kieliasun suhteen. En osaa oikein kuvitella mitään järkisyytä sille, miksei lääkäri voisi vain sanella suoraan tavallisena puheena, josta tekstinkäsittelijä sitten tulkitsisi virkkeiden rajat ja välimerkittäisi virkkeet oman koulutuksensa ja kielenkäytön asiantuntemuksensa perusteella. Tähänastisen kokemukseni mukaan lääkärien sanelemat välimerkitykset ovat nimittäin yleensä pahasti väärin suomen kielen oikeinkirjoitussääntöjen valossa. Usein välimerkkejä ei ole ollenkaan: dokumenttiin tulee sitten 10-rivisiä kappaleita, joissa ei ole yhtään pilkkua tai pistettä, koska lääkärin sana on lääkärin sana, eikä siihen saa puuttua.
Tekisin saneluista mielelläni väitöskirjan, mutta hirvittää kyllä etukäteen, kuinka valtaista lupamenettelyprosessi siihen tarvittaisiin. Tutkimusnäkökulmia on kyllä pälkähdellyt päähän jo runsaanlaisesti!
Tutkimusideoita
Tässä siis vapaasti hyödynnettäviä tutkimusideoita lyhyesti kuvattuna ja aihepiireittäin lajiteltuna. Olen pyrkinyt käyttämään mahdollisimman geneerisiä, keksittyjä ja minimaalisia esimerkkikielenaineksia lainausmerkeissä.
Puheen suhde lopulliseen tekstiin
- lääkärin puheesta puhesyntaktisesti/foneettisesti välittyvien puhunnosten/virkkeiden yhteys saneltuun välimerkitykseen
- itsekorjaukset
- epäröinnit ja sanahaut
- lomakepohjien täyttöohjeet vrt. vapaamuotoinen teksti
- poikkeamat sanelukaavasta (ks. seuraavasta)
Diskurssiaiheita
- potilaaseen viittaaminen (esim. potilas; tutkittava; nolla-anafora)
- potilaan referointi (ks. myös seuraavasta)
- lääkäriin viittaaminen (yks. 1. persoona; allekirjoittanut)
- paikkaan ja tilaan viittaaminen
- "tehdään lähete [tutkimukseen] [sairaalaan], käy edeltävästi verikokeissa täällä"
- muihin vastaanotolla olijoihin viittaaminen (esim. vanhuksen omainen, lapsen vanhempi)
- kehotukset, suositukset, määräykset, reseptit
- "kirjoitetaan [lääke]"
- "saa mukaan haavanhoito-ohjeet"
- "potilaan kanssa keskusteltu tupakoinnin vähentämisestä"
- "ottaa uudelleen yhteyttä tarvittaessa"
- voinnin ja yleistilan kuvailut
- tekstinkäsittelijän puhuttelut ja muut epälineaarisuudet / poikkeamat sanelukaavasta
- "lisäätkö lääkelistaan vielä..."
- "kiitos kirjoittajalle"
Semantiikkaa
- evidentiaalisuus
- episteemiset modaalisuudet kuten potentiaalin käyttö
- potilaan kokemusten ja puheiden raportointi ja referointi
- "potilas kertoo, että..."
- "ei koe saaneensa apua lääkkeestä"
- oireet, havainnot, kokeet, testit, laboratoriot
- empiirisesti mitatut lääketieteelliset havainnot, lääkärin näkemykset vs. potilaan sanomiset
- konsultaatiot (+ kollegaan viittaaminen)
- diagnoosista puhuminen (myös diskurssinäkökulmaa)
- "x ei indisoitu"
- "sopii x:ksi"
Metakysymyksiä
- puhuttua vai kirjoitettua kieltä?
- kuka on kirjoittaja?
- kytkökset muihin saneltuihin teksteihin
Muuta
- hengitysäänten kuvailemisen onomatopoeesi (rahina, rohina, pihinä, ritinä, vinkuna, vingahdus, vongahdus)
- näille on ehkä alan kirjallisuudessa ja opetuksessa konventionaaliset/preskriptiiviset tarkoitteet ainakin osittain?
- tekstilajianalyysiä (en tunne tarkemmin tekstintutkimusta, niin en osaa eritellä enempää)
- slangi/jargon-sanasto, epäviralliset termit (labra; leukkari 'leukosyytti, valkosolu')
