Uusi blogi

Olen aloittanut uuden blogin nimeltä Tree Fiddy. Kerron siinä viimeisen reilun puolentoista vuoden aikana virinneestä bonsaiharrastuksestani ja laajemmasta puista innostumisesta.

Puista voisi toki kirjoittaa tännekin, mutta puujuttujen yleisöksi kaavailen vähän toisenlaista jengiä, eivätkä ne oikein sovi muutenkaan Multigrain Knäckebrödin kontekstia. Puut ovat niin selkeästi erillinen aihepiiri, ja olen nyt kovasti motivoitunut niistä kertomaan, niin tuntuu luontevalta eriyttää niille ihan oma paikkansa.

Multigrain Knäckebröd päivittyy kyllä vielä, en kyllä tiedä milloin taas seuraavan kerran, saati millä aiheilla...

lol

< A> kaalimato.com?
< B> siellä se asunto on

Rakkaudesta

Pidän kovasti rakkaudesta.

Rakkauden ei tarvitse olla aina samaa, yhdelle kerrallaan tai varsinkaan ikuisesti. Rakkaus saa vaihdella, muuntua, kasvaa, kypsyä, hiipua tai unohtua.

Rakkaus ei ole nollasummapeli. Miksi se olisi sinulta pois, jos rakastan myös häntä?

Minusta tuntuu, että rakkauskokemukseni on epäsovinnainen. En osaa aina eritellä ystävyyttä, elämänkumppanuutta, romanttisia tunteita ja seksuaalista halua toisistaan. Tunteeni eivät vain toimi niin, ja tuntuu teennäiseltä yrittää pakottautua toisenlaiseksi. Varsinkaan en ole koskaan kyennyt rakastamaan vain yhtä.

Elämässäni on paljon rakkautta, mutta suurin osa siitä on hiljaista ja näkymätöntä. Suomalainen rakkauden käsite on hyvin ahdas ja vakava, eikä se riitä kattamaan tarpeitani. Minua viehättää kovasti se, miten amerikkalaiset elokuvissa ja televisiossa jatkuvasti kertovat rakastavansa kumppaneitaan, perheenjäseniään, ystäviään ja lempiruokiaan. Usein se tietysti menee korniksi liioitteluksi, mutta pahemmalta tuntuu, jos on rakkauden julkituomisen vaje.

Haluaisin kertoa rakkailleni, että rakastan heitä, mutta pelkään. Joutuisin ehkä pohjustamaan ja määrittelemään aluksi kiusallisesti, ja sitten se ei olisi enää jotenkin yhtä totta. Turvallisinta on pitää rakkautensa vain omana tietonaan.

Heijastinautomaatti

Joka talvi jalankulkijoista huolestuneet ihmiset murehtii sitä, et jengi ei käytä tarpeeks heijastimia. Ja heijastin onkin semmonen kama joka on aina hukassa ja niit on ikävä ostaa jne.

Yks päivä metroasemalla keksin HEIJASTINAUTOMAATIN. Se olis semmonen kone, jossa olis sisällä iso rulla semmosta käsivarren ympäri taittuvaa jäykkää heijastinnauhaa. Sit ku siihen koneeseen syöttäis X rahayksikköä, niin se kone leikkais sulle Y senttimetriä heijastinnauhaa, jonka voit sit kietaista takinhihaan kuin vastuullinen ihminen.

Tai sit ne heijastimet vois olla ilmasii mut jokaisessa olis satunnaisen sponsorin mainos. Semmonen pieni joka ei haittais tehokasta heijastavuutta. Tai sit ne vois rahottaa joku helvetin RAY tai mitä näitä yleishyödyllisiä rahansyytäjiä on.

Sit sen jäykän taittuvan nauhan sijasta tai rinnalla vois olla jotain tarrapintaista heijastinnauhaa, jonka vois liimata reppuun, hattuun, otsaan tai saappaanvarteen.

Hoitoseloste

TULOSYY
Allekirjoittanut.

NYKYTILA
Yleistila hyvä. Asiallinen ja orientoitunut, katsekontakti kiinteä. Syke hieman tiheä, mutta mitattu vastaanottotilanteessa. Ko-operaatio erinomainen. Kertoo avoimesti itsestään.

Diadokokineesi erinomainen, testattu huolellisesti.

SUUNNITELMA
Tutkittava jää yöksi osastolle. Annetaan asentohoitoa. Tarvittaessa uusitaan hoito aamulla. Tämän jälkeen kotiutuu.

Kontrolli 1 vko. Jos ilmenee tarvetta aiemmin, ottaa herkästi yhteyttä.

JAKELU
Ilmeisesti melko vapaata.

siperia opettaa

ei äiti siivoo sun jälkiä lopun ikää
ymmärrät sitte ku oot vanhempi
lautanen tyhjäks afrikan lapsilla on nälkä
kyllä routa porsaan kotiin ajaa
ota ittees niskasta kiinni
ei sua kukaan tuu kotoa hakemaan

Hanhi Kaisaniemessä

Ostin maanantaina uuden objektiivin ja päätin heti seuraavana aamuna testailla työmatkalla. Oli kivan sateinen ja kirkas aamu Kaisaniemen puistossa.

Objektiivi on Canon EF-S 18-135 mm 1:3.5-5.6 IS.