Lisää ruokakuvia

Olen näköjään ruvennut ottamaan tavaksi napata kuvan melkein kaikista vähänkään voileivän tekoa monimutkaisemmista kokkauksistani. Sen sijaan en ole ottanut tavaksi käsitellä niitä loppuun saati julkaista vielä samana päivänä.

Joskus viime torstaina keittelin ja paistelin riisiä, soijasuikaleita ja pakastewokkivihanneksia sekalaisissa mausteissa ja runsaassa määrässä öljyä.



Lauantaina keitin lisää riisiä ja wokkasin sille kaveriksi loput samoista pakastevihanneksista ja puoli pakettia kylmäsavutofua. Tällä kertaa tein saman tofulle tempun kuin tein joskus seitanille: paistoin rypsiöljyn, ketsupin ja sinapin muodostamassa epäpyhässä seoksessa. Hyvää tuli! Ketsuppi paloi (eikun karamellisoitui, niin ne telkkarikokit sanoo) tofun pintaan oikein hauskasti.



(On ne oikeesti vähän eri ruokalaji ku oikein tarkkaan katsoo. Enkä oikeastaan nyt ole enää varma, olivatko nuo samoja pakastekasviksia, mutta väliäkö tuolla...)

Kypsä ja raaka

Mietin tuossa aamulla semmoista juttua, että englannissa on eri sanasto hedelmien ja kasvisten kypsyydelle ja kuumentamalla valmistetun ruuan kypsyydelle. Hedelmistä kypsä ja raaka on ripe ja unripe, kun taas esimerkiksi pihvistä tai muusta paistetusta ruuasta kypsä on vaikkapa well done tai vain cooked. Raaka pihvi on raw.

SSA:ssa esitetään arvelu kypsän balttilaisesta alkuperästä, ja raaka on laina muinaisskandinaavista. Lainanantajan sukulaisia ovat mm. ruotsin rå ja englannin raw. SSA kyllä väittää, että englannin vastine olisi rough, mutta olen voimakkaasti eri mieltä.

Voi torstai

Eilen ei olisi tehnyt mieli liikkua minnekään, koska on flunssa. Kurkku on ollut kipeä maanantaista asti ja pahenee koko ajan. Mutta siitä huolimatta käväisin aamulla yliopistolla hakemassa tiedekunnan opintotoimistosta HuK-tutkintotodistukseni, syömässä ja vielä viivähtämässä harvinaisen kuivalla luennolla. Muutakin menoa olisi ollut, mutta luovutin ja menin kotiin potemaan.

Yritin keittää teetä, mutta vedenkeitin oli mennyt rikki. Siihen ei vain tule virtaa. Join sitten kaakaota, sillä soijamaidon voi lämmittää näppärästi mikrossa. Ehkä teevedenkin voi?

Tänä aamuna oli vähemmän kuiva luento. Nyt on älytön nälkä, mutta Unicaféssa on ruuhkaa, tapani mukaan en syönyt aamupalaa, istun kirjastossa kaulaliina kaulassa ja takki päällä. Ja pitäisi jotain ajankulua keksiä kuuteen asti. Silloin on ainejärjestöpuuhaa, johon olen lupautunut. Periaatteessa voisi käydä kotona välillä, mutta saapa nähdä, menenkö.

Vihaan sairastamista, varsinkin semmoista, että sairastaa ihan vähän. Semmoista, ettei ole kuumetta, mutta olo on silti perseestä ja henki ei kulje ja ääni alkaa kuulostaa 40 vuotta tupakoineelta. Kaikki oleminen vituttaa, mutta vähiten vituttaisi kotona. Paitsi että sielläkin on tiskiä ja tekemättömiä ja kirjoittamattomia asioita ja vaikka mitä. Eikä vedenkeitin toimi.

Hyvä kamera, parempi mieli

Sain tässä syntymäpäivälahjaksi uuden järjestelmäkameran, enkä ole malttanut juuri olla leikkimättä sillä. Lauantaina räpsin kahden kaverin tupareissa ja tänään rupesin leikkimään ruokakuvaajaa. Harmi vain, ettei kaapissa ollut kovin kummoisia kamoja, eikä kuvaaja viitsinyt tänään laittaa mitään ihmeellistä. Tässä on nyt sitten makaronia ja valkoisia papuja tomaattikastikkeessa: mielenräjäyttävä tilanne, jossa on halpaa ja huonoa ruokaa, mutta kallis kamera.

Eiks ruokakuvaus ole vaan sitä että säädetään iso aukko ja mennään ihan lähelle, vai mitä? :)



Lisämaun toivossa keitin makaronit Knorr Fond du Chef -kasvisliemessä. Kyseessä on veikeä tuote, jota telkkarissakin ahkerasti mainostetaan: rasiallinen liemivalmistehyytelömöykkyjä, jotka on helvetin vaikea saada ulos muovikuorestaan. (Sisältää hiivauutetta, joka kai on tai ei ole natriumglutamaattia tai natriumglutamaatin kaltaista ainetta. Vegaanista näyttäisi olevan kuitenkin.)



P.S. Samalla säädin vähän blogin ulkoasua.

Välillä jotain itsestäni

Enpä ole pitkään aikaan kirjoittanut ihan muuten vaan. Tästä uhkaa tulla ns. asiantuntijablogi, jossa vain mietitään juttuja eikä yhtään fiilistellä tyyppejä. Korjataan vähän asiaa.

Täytin tässä äsken vuosia ja tuli älyttömän vanha olo. Olen viettänyt viime aikoina paljon aikaa peilin edessä tuijotellen harmahtavaa parranväriä, joka naamasta paistaa, vaikka kuinka tarkkaan käyttäisi höylää. Vanhemmiltani tuli kiva synttärikortti, jossa on mukana valokuva kymmenvuotiaasta itsestäni. Kyllä, minulla oli näin helvetin kummallinen hiusraja jo pentuna. Hyvä kai se sentään omalla tavallaan.

Viime aikoina olemassaoloani eniten hallinnut tunne on varmaan ollut turhautuminen siihen, kuinka kaikki on aina kesken, enkä saa mitään aikaan. Eniten hommat tietysti konkretisoituvat esseinä, jotka ovat aloittamista vaille valmiit, mutta lisäksi olen himoinnut alati halpenevia ulkoisia kovalevyjä. Mutta mitä semmoisella tekee ihminen, joka ei koskaan tee mitään tietokoneella? Tuollaiselle olisi tarvetta semmoisella ihmisellä, joka valokuvaisi jatkuvasti tai säveltäisi musaa tai koodailisi tai piirtäisi tai muuten olisi tuottelias. Mutta en minä koskaan saa mitään aikaiseksi. Musiikkia ja elokuvia tietysti internetistä saa ja ne vievät levytilaa, mutta nykyajan liittymillä melkeinpä kaikki mahdollinen on on-demand, eikä niin ole tarvetta koota kaikkea sisältöä omille tallennusmedioille himaan. Aika sama vaikka jotain imuroitua multimediaa häviäisikin hypoteettisessa kovalevyrikossa vaikkapa. Omien tuotosten menetys vituttaisi enemmän.

Niin, olen kohta humanististen tieteiden kandidaatti! Nopat on suoritettu, ja nyt enää odottelen, että yleisen kielitieteen byrokratia saa aikaiseksi kokonaisuusmerkinnän ja sitten vain ilmoittaudun publiikkiin. Pieni aikaansaamistyydytyksen pilkahdus on siis tämänkin organismin vaelluksessa näkyvissä.

Gradustakin on vaihteeksi ihan varteenotettavia ideoita. Pitäisi varmasti jo käydä jotain syventävien opintojen HOPS-keskusteluja jonkun tyypin kanssa. Haluaisin myös jo tietoa tulevan lukuvuoden graduseminaareista, mutta laitoksen kotisivut ovat tuon infon suhteen kitsaat. Voihan tietysti olla, ettei niistä kukaan tiedä vielä mitään...

Semmoisesta muuten tulee hyvät fiilikset, kun eksplikoi tärkeille ihmisille, mitä ajattelee heistä. Tulee semmoista selkeyttä elämään ja ylipäätään kiva mieli. Etenkin jos vielä tärkeät ihmiset vastavuoroisesti eksplikoivat ja ajatukset ovat samankaltaiset.

np. Chalice – Ühendatud inimesed (kõmm kõmm koos Martiniga)

Produktiivista sananmuodostusta

<@A> tarttis kyl olla joku sana yllätyksen
     vastakohdalle
<@A> joku asia joka tapahtuu täysin odotetusti
<@B> allatus

Kampa ja sen pii(ki)t

Julkaistu Siulaset-lehden numerossa 1/2010. Juttu aloittaa lehdessä uuden etymologiapalstan.

Fennisteille ja fennougristeille ovat tunnettuja lukuisat suuret ja elähdyttävät etymologiset kertomukset, joita kielihistorialuennoitsijat silmät kiiluen anekdootteina viljelevät. Eräs hartaimmin kerrotuista on tarina siitä, miten myöhäiskantasuomalaiset lakkasivat suurimmaksi osaksi käyttämästä kantauralilaista piitä (< *pi̮ŋi̮) ja ottivat tilalle kantabaltista lainatun hampaan. Piitä tapaa itämerensuomessa nykyään lähinnä haravista, äkeistä ja sen sellaisista, kun taas ihmisten ja eläinten suissa ja kellojen rattaissa on hampaita.

Harvemmin tulee mainituksi, että tarinassa on myös eräs hauska sivujuoni. Myös kantagermaanien mielestä oli näet kätevää nimittää piikikästä esinettä – kampaa – hampaasta johdetulla sanalla. Germaanisissa nykykielissä esiintyy muun muassa ru. kam ja eng. comb. Suomen kampa on laina muinaisskandinaavisesta sanasta *kambr (: kamba), joka taas on perua kantagermaanisesta muodosta *kambaz.

Nykyliettuassa on žam̃bas 'reuna, laita, hirrennurkka' (< kantabaltoslaavin *zamba-). Slaavilaisella puolella on esim. venäjässä vastine zub 'hammas'.

Sekä baltoslaavin *zamba- ja kantagermaanin *kambaz että näistä ja niiden jälkeläisistä itämerensuomeen lainatut sanat periytyvät lopulta yhdestä ja samasta indoeurooppalaiseen kantakieleen rekonstruoidusta vartalosta *ǵómbʰos 'hammas; hampaisto; hampaan kaltainen ulkonema'. Rekonstruoidut merkitykset vaihtelevat hieman eri lähteissä.

Lähteet

• Itkonen, E.; Kulonen U.-M. ym. (toim.) 1992: Suomen sanojen alkuperä 1. SKS, Helsinki.
• Kulonen, U.-M. ym. (toim.) 1995: Suomen sanojen alkuperä 2. SKS, Helsinki.
• Fortson, B. W. 2004: Indo-European language and culture: an introduction s. 366. Blackwell, Oxford.
• Ringe, D. A. 2006: From Proto-Indo-European to Proto-Germanic s. 146. Oxford University Press.
• Wiktionary, sana-artikkeli kambr: http://en.wiktionary.org/wiki/kambr