Isän ja äidin (eli "kotikodin" yms.) pihalla kasvaa koristepuskina musta-aronioita. Ne tekevät harva se vuosi pirusti marjoja, ja olen aina halunnut hyödyntää niitä. Usein kismittää se, että metsiin jää vuosittain lojumaan paljon mustikoita, sieniä ja muuta ilmaista syötävää, mutta erityisestihän moinen harmittaa, kun marjat kasvavat omalla takapihalla puskassa silmän korkeudella.
Tänä vuonna nyt sitten äiti keräsi marjat pois antaakseen minulle, ja minä poikapa tein eilen satsista musta-aroniahilloa! Hillosokeripussin ohje käski odottaa vuorokauden hillon lopullista jähmettymistä viileässä, joten lykkäsin satsin jääkaappiin muhimaan. Tänään aion ostaa kotimatkalla soijajäätelöä ja illan tullen korkata purkin hilloa ja tutkia jäätelön mausteena, tuliko hillosta syötävää.
Computers, photos, vegan food, existential angst, linguistics, all things queer.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti