Ensiksikin maanantaina minulle valkeni, etten ole missään vaiheessa opetellut pohjoissaamen konditionaalia. Onneksi se ei ollut vaikea oppia: astevaihteluverbeille -š- ja muille -ivčče-. Hálid-ivčče-n fitnat Sámis, jos mus l-ivčči-i ruhta ja áigi — 'Haluaisin käydä Saamenmaalla, jos minulla olisi rahaa ja aikaa'. Maid don dasa daja-š-it? — 'Mitä sinä siihen sanoisit?'
Yksi juttu kyllä vähän harmittaakin nyt. Olin ihan unohtanut yhden pohjoissaamen verbimorfologian erittäin tärkeän seikan, joka on samalla mielestäni yksi kiehtovimpia: "verbigenetiivin". Otetaan infinitiivi – vaikkapa vázzit ['vædtsiht]1 'kävellä' – poistetaan siitä infinitiivin tunnus ja muutetaan vartalo heikkoon asteeseen: vácci- ['væt:si-]. Näin meillä on ns. verbigenetiivi, joka tarkoittaa esimerkiksi 'kävellen'. Mannen dohko vácci 'menin sinne kävellen'.
Enpäs muuten ole ihan varma, miten verbigenetiivi muodostetaan paritontavuisista ja supistumaverbeistä. Pitääkin pläräillä kirjoja kotona. Nyt jatkan webbismurffailua vielä vajaan tunnin ennen Ihmisen evoluutio -luentoa. Enkä ole taaskaan jaksanut tehdä viime kerrasta luentopäiväkirjaa.
Alaviitteet
1 Näissä foneettisissa luonnehdinnoissa ['vædtsiht] ja ['væt:si-] siis [dts] ja [t:s] ovat geminaatta-affrikaattoja. Ensimmäinen /zz/ on "puolisoinnillinen", yleensä alusta soinnillinen ja lopusta soinniton, toinen /cc/ taas kokonaan soinniton. Olen vähän epävarma IPAn käyttäjä, niin ajattelin tänne alas selvennellä. Niin ja se [ht] on preaspiroitunut [t] — eikä ole edes tavatonta, että nopeassa puheessa klusiili jää kokonaan pois ja tilalla kuuluu pelkkä [h]. Monissa murteissa muuten tuo /á/ ääntyy pikemminkin [a:] kuin [æ].************************
Illalla on Siulan leffakerho jee. Ehkä siellä on kivoja fukseja jee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti