Ruotsin mallista inspiroituneet suomen kielen omaperäiset uusjohdokset

Olen jo vuoden tai pari pyöritellyt mielessäni sitä, ettei voi pelkän sattuman kautta olla niin, että suomen sana sivistys, sivistää ja ruotsin civilisation, civilisera ovat niin saman näköiset. Toisin kuin usein tällaisissa tapauksissa, nyt ei ole kuitenkaan kyse lainasanasta!

Suomen sivistys on omaperäinen johdos sanasta siveä.

Aihe on muhinut alitajunnassa säästöliekillä, kunnes tänään tietoisuuteeni pelmahti toinen samanlainen esimerkki: arkisto (< arkki) vrt. ruotsin arkiv.

Vastaanotan mielelläni kommentteja, joissa joko hanakasti kiistetään moiset luulottelut tai innoiten ilmoitetaan muista vastaavanlaisista tapauksista, tai jopa sanotaan jotain ihan muuta!

Nöpön- ~ nökönnuuka

Lämmittelyksi ja kontekstiksi keskinkertaista Kummelia.


Nökönnuuka- ja videossa esiintyvä nöpönnuuka-sanojen alkuosat vaikuttavat tyypillisiltä suomalaisilta affektis-deskriptiivisiltä uudismuodosteilta, jotka eivät oikein tarkoita mitään, mutta totuus näyttää olevan toinen! Nökönnuuka < nokonnuuka < ru. murt. inte någå noga (siis inte något noga) 'ei niin tarkkaa'.

Hyvin jännä.

Sönder

Mitt liv är tomt. Ingenting händer längre. Jag bara vaknar på morgnarna, kollar e-posten och mina webbsidor, och sen fortsätter med att göra ingenting. Kanske äter någonting på eftermiddagen, om jag minns.

Jag är så jävla ensam, att det gör ont nästan. På några dagar vill jag åka hem och vara med mamma, men jag också känns som om jag redan går dit för ofta. Dessutom verkar min sambo bli ganska oroad, om jag trivs för väl hos mamma. Men det här är faktiskt inte precis, vad jag ville skriva om idag...

Egentligen tror jag att jag saknar min hemkommun, speciellt det att där hör man svenska så mycket, åtminstone mera och oftare än här i Vanda. Nyligen har jag börjat tänka, att svenska kanske är någon sorts andra modersmål för mig: trots att jag inte har några vänner att prata svenska med, blir jag underbart glad eller lugn, när jag hör svenskspråkig musik. Jag talade flytande svenska i min barndom (och fortfarande förstår mycket bra), men nuförtiden är det ganska svårt att prata och skriva. Att skriva är ännu svårare! I alla fall känns det som om svenska är på något sätt mitt språk, även om känslan inte är lika stark som med finskan. Egentligen känns jag, att min språkidentitet är lite sönder. Jag kan inte kalla svenska min modersmål, eftersom jag talar den sämre en engelska och ingen av mina föräldrar talar svenska. Finns det någon legitim språksociologisk benämning liksom "har enorm personlig vikt och betydelse för mig, men jag kan inte prata det bra och det spelar ingen roll i min släkt"?

Nästan varje gång när jag är på väg någonstans, liksom åker buss, lyssnar jag till Radio X3M. Jag tycker inte om att t.ex. läsa HBL, eftersom även om jag har en stark bakgrund i svenska från barndomen, är skriftlig svenska samma förskräckliga tvångssvenska som vi lärde oss att hata på högstadiet. Jag förstår muntligt mycket bättre.

Svenska språket är en konstig men viktig del i min, ska vi säga, etnisk identitet. Jag kommer från en tvåspråkig ort och hade finlandssvenska vänner när jag vad liten (före skolålder), men finska skolan slöt den perioden i mitt liv. Nuförtiden är svenska språket bara någon hobby eller längtan. Det här verkar vara en problem för mig, och det är svårt att lösa, eftersom om jag vill förbättra min svenska på riktigt och på något sätt laga mitt förhållande med svenska språket, måste jag träffa människor som både kan och vill tala svenska med mig.

Däremot tror jag, att inte många finlandssvenskar (eller svenskar) är mycket intresserade att bli vän med en pinsam, ledsen finne. ;_;

HK

Hämäsin. Tämä postaus ei käsittele tätä.

Rupesin tässä viron luennolla miettimään, miksi H ja K ääntyvät viroksi, saksaksi ja kaiketi myös venäjäksi haa ja kaa, mutta suomeksi ja ruotsiksi hoo ja koo. Sitten muistin, että ruotsissa keskialasaksan (tms.) pitkät a:t ovat labiaalistuneet. Tästähän on kysymys myös å-kirjaimessa, joka oli aikoinaan a ja sen päällä toinen pikkuinen a. Joku tämmöinen hollannin spraak on ruotsiksi språk.

Ja ruotsistahan tällaiset sivistysasiat kuten kirjoitus ja kirjainten nimet on suomeen yleensä lainattu.

Saakelin tanskalaiset

Syön tässä juuri Finduksen pakastesafkaa nimeltä Espanjalainen kasvismuhennos. Havaitsin, että pakkauksessa ei ole tuoteselostetta ruotsiksi. Suomeksi ja tanskaksi löytyy. Mutta on se hyvää silti!

Vihreää kielipolitiikkaa?

Googlettelin tässä ihan muita asioita ja eksyin Vihreiden sivuille. Hoksasin sivun vasemmasta alalaidasta, että Vihreiden vuoden 2008 kunnallisvaaliohjelma on julkaistu suomen lisäksi myös somaliksi, viroksi, englanniksi, pohjoissaameksi, ruotsiksi ja venäjäksi. Siistiä.

Saamattomuutta

Tänään olisi ollut Kielikeskuksen venäjän alkeiskurssin luento klo 10–12, mutta enpäs nyt sitten taas jaksanut mennä. Uskottelen itselleni, että pysyn vielä kärryillä ala-asteella hankkimani erittäin hataran pohjatiedon avulla. Onhan kyllä niinkin, että kurssilla ei ole juuri tähän mennessä ehditty muuta tehdä kuin jankuttaa kyrillisiä aakkosia, jotka kyllä osaan jo ihan hyvin. Muuten kyllä kielitaito melko lailla rajoittuu siihen, että я Туомо, добрый ден.

Eilen sen sijaan olin Kielikeskuksen ruotsin luennolla. Jotenkin tokkurassa alkusyksyllä klikkailin Oodista kaikenlaisia kursseja, joita arvelin tarvitsevani. Tulinkin sitten ilmoittautuneeksi sellaiselle ruotsin kurssille, joka valmentaa sitä varsinaista "pakkoruotsikurssia" varten, joka kuuluu tiedekunnan yhteisiin opintoihin. No ei se mitään, sillä vaikka keskipitkästä ruotsista E:n aikoinaan kirjoitinkin, en ole sen koommin sitä kovin paljoa käyttänyt.

Niin, siellä luennolla sitten opettaja kiinnitti huomiota siihen, että vaikka ruotsissa ja monissa sen sukukielissä on erikseen sanat son ja dotter, suomessa on vain poika ja tytär. Kuulemma oli lukenut, että monissa kielissä on erikseen miespuolista jälkeläistä tarkoittava sana, mutta naispuolista tarkoittavaa taas ei. Jännä homma.

Muistin tämän jutun nyt sitten äsken ja nappasin Suomen sanojen alkuperän hyllystä. Sen mukaan tytär (läntisissä murteissa ja eräissä sukukielissä tü(v)är) on balttilainen lainasana, ja sen sukukielivastineet eivät aina edes tarkoita tismalleen naispuolista jälkeläistä. Esimerkiksi virossa tütar ja tüdruk merkitsevät yksinkertaisesti 'tyttö, neito'. Tämä jostain balttilaisesta (kanta?)kielestä lainattu sana on SSA:n mukaan samaa perua kuin nykyindoeurooppalaiset sanat dotter, Tochter ym.

Ehkä suomalais-ugrilaisissa kielissä ei ole ollut alkujaan ollenkaan tällaisia jälkeläissanoja. Monissa suomen murteissahan vieläkin tavataan kysellä "kenenkäs tyttöjä sinä olet?" Ainakaan pohjoissaamessa ei käsittääkseni ole spesifejä jälkeläissanoja: bárdni 'poika' ja nieida 'tyttö, neito' ovat käytössä sekä yleisesti pojista ja tytöistä että jälkeläisyyssuhteista. Enempää sukukieliä ja aihetta koskevaa tutkimusta tuntematta ei kyllä uskalla väittää kovin tomerasti.