Pitsa on ihanaa

Leivon nykyään paljon pitsaa. Viime kesänä taisi olla vaihe, jossa tein pitsaa useammin kuin kerran viikossa. Tämä teksti on kokoelma viimeaikaisia ajatuksiani lempiruuastani.

Etymologia

Toisin kuin voisi luulla, pitsalla ei todennäköisesti ole mitään tekemistä italian pizzicare-verbin kanssa (pizzicato 'näppäillen'). Olen kyllä kuullut puhuttavan, että koska pitsa on käsin pyörittelemällä ja venyttelemällä valmistettava piiras, etymologiana olisi tämä 'nyppiä'-verbi tai latinan vastaava pinso-verbi. Silti uskottavin alkuperä on minusta keskiajan kreikan sana pitta 'kakku, piiras' (vrt. myös pita).

Taikina

Pitsataikinassa on viisi ainesosaa:

• vesi
• vehnäjauho (jos haluaa hifistellä, leivontakarkeiden ja durumin sekoitus)
• hiiva (käytän melkein aina kuivahiivaa)
• suola
• oliiviöljy

Itse teen taikinan fiilispohjalta siten, että mittaan vain veden määrän. 1½–2 dl vettä tekee noin kaksi uunipellin kokoista pyöreää pitsaa. Jos on kärsivällisellä tuulella, pitsataikina kannattaa tehdä jääkylmään veteen leipomista edellisenä päivänä ja lykätä se jääkaappiin nousemaan yön yli. Kyllä se nousee, hiiva ei tarvitse mitään lämpimällä vedellä aktivoimista. Se vain nousee kylmässä hitaammin, mutta sepä on hyvä asia, sillä näin taikinasta tulee sitkeämpää kuin nopeasti lämpimässä nousseesta. Mitä sitkeämpi taikina, sitä ohuemmaksi sen voi venyttää ilman, että siihen repeää reikiä.

Veteen sekoitetaan ensin (paketti kuiva)hiivaa, tujaus suolaa, loraus (pari ruokalusikallista?) oliiviöljyä ja  pieni määrä jauhoja. Yleensä vatkailen ensin vispilällä taikinaa sellaiseksi lettutaikinan paksuiseksi, jottei tule paakkuja niin helposti. Sitten laitan lisää jauhoja ja siirryn sekoittelemaan käsin. Taikinasta tehdään sellaista... pitsataikinan tuntuista. Jämäkkää. Se ei saa tarttua kulhoon eikä sormiin. Jäykempää kuin pullataikina. Taikinaa vaivataan paljon, ehkä viitisentoista minuuttia. Vaivaaminen edesauttaa sitkon muodostumista.

Kauliminen

Pitsaa ei saa kaulia! Paitsi minä kyllä kaulin. Oikeasti pitäisi kai osata venytellä ja pyöritellä se littanaksi levyksi ihan käsin. Ihan täysin en ole ymmärtänyt, mitä vikaa siinä kaulimisessa on. Kaulimella saa kätevästi ja luotettavasti liiat kaasut taikinasta ulos ja lätkästä tasaisen ohuen ja pyöreän. Pyöritteleminen ja venytteleminen käy vain hermoille ja tuntuu leikkimiseltä. Mutta mikäpä minä olen väittämään vastaan kansanperinteelle...

Pitsapohja on tarpeeksi ohut, kun siitä näkyy valoa läpi. Paitsi jos tykkää vähän paksummasta, ei siinäkään mitään väärää ole.

Juusto

En käytä juustoa melkein ikinä. En edes sellaisia vegaanisia juustonkorvikkeita. Olen lopettanut. Juuston tehtävä on tehdä pitsasta suolaista ja rasvaista ja peittää alleen kaikki oikeat maut.

Juustoa ei edes tarvita pitämään täytteitä aloillaan. Jos pitsasta uhkaavat täytteet putoilla pois, ongelmana ei ole juuston puute vaan se, että täytteitä on liikaa. Täytteet pitää pitsassa paikallaan oikeanlainen taikina ja riittävän korkea paistolämpötila.

Tomaattikastike

Pitkän aikaa olen käyttänyt tomaattimurskaa pitsan kastikkeena. Se on vähän mehevämpi ja juoksevampi kuin pyree, josta pitäisi erikseen valmistaa jokin kastike, jotta sitä kehtaisi pitsalle sivellä. Siihen hommaan taas tuhrautuu aikaa ja astioita, joten en ole kyllä jaksanut. Äiti teki lapsuudessani jauhelihapitsaa, johon ensin ruskisti jauhelihat, sitten kuullotti sipulit ja lopuksi lisäsi lihaliemikuution ja tomaattipyreetä. Tällaisia virityksiä voi toki tehdä, jos viitsii, mutta minä en viitsi.

Tomaattimurskatölkkiin voi muuten sekoitella aika reilustikin soijarouhetta proteiiniksi, eikä murskan käyttäytyminen pitsakastikkeena juuri muutu.

Aivan viime aikoina olen kuitenkin viimein tullut kokeilleeksi paseerattua tomaattia. Tämä on paras vaihtoehto. Levittyy tasaisemmin ja silkkisemmin kuin tomaattimurska, muttei ole niin tujua pelkältään tai työlästä valmistaa omaksi kastikkeeksi kuin pyree. Ja paseerattuakin saa valmiina pahvitölkissä. Saattaapa olla näistä kolmesta vaihtoehdosta halvintakin.

Sittenhän on myös lasipurkeissa vielä valmiita pitsakastikkeiksi brändättyjäkin sooseja, mutta näitä en ole jostain syystä koskaan tullut kokeilleeksi. Ehkäpä pitäisi.

Täytteet

Pitsan täytteiksi voi käyttää melkein mitä vain. Kunhan ei ole liikaa dominoivia elementtejä sekaisin. Esimerkiksi ananas on kiva makea lisä ja oliivi kiva suolainen lisä, mutta molempia en kyllä suvaitse samassa pitsassa.

Omia suosikkejani:

• sipulirenkaat
• valkosipulimurska
• jalapeñot
• tomaattiviipaleet
• oliivit
• rukola, basilika, pinaatti yms.
• pikkuiset tofukuutiot
• ananas
• herkkusienet
• paprika

Ei toki koskaan näitä kaikkia kerralla. Korkeintaan neljää–viittä eri täytettä samaan pitsaan, ja sen verran ilmavasti, ettei tule ahdasta. Täytteiden päälle voi vielä varovasti valutella pienenpieniä noroja oliiviöljyä. Tämä voi erityisesti olla tarpeen täytteille, jotka saattavat ikävästi kuivahtaa ilman juustokatetta, esimerkiksi tofu, herkkusienet, tuoreet yrtit ja sipuli. (Tuoreita yrttejä tosin jotkut eivät suostu panemaan ollenkaan kuumaan uuniin, vaan lisäävät ne vasta paistamisen jälkeen.)

Paistaminen

Pitsa paistetaan mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman kuumassa. Niin kuumassa kuin uunista lähtee. Minun sähköuunissani 300 °C:ssa alle 10 minuuttia. Ihanteellinen olisi kai 4–7 minuuttia puilla lämmitetyssä leivinuunissa, jossa lämpö tulee joka puolelta, myös uunin pohjasta eli altapäin. Tätä simuloimaan voi hankkia sähköuuniinsa pitsakiven, joka on siis yksinkertaisesti pyöreä vuolukivilaatta. Kivi laitetaan uuniin ensin ja sen annetaan kuumentua kunnolla samalla kun uunikin lämpenee. Pitsapohja muotoillaan ja täytetään leipälapiolle, jolla pitsa siirretään sitten kivelle, joka saa olla koko ajan uunissa.

Pitsa on valmis kun reunat ovat kohonneet ja saaneet väriä. Oikean paistoasteen silmämääräinen havaitseminen vaatii vähän harjaantumista, sillä täydellisesti paistuneesta pitsasta ikävästi kuivahtaneeseen on varsin lyhyt matka. Täydellinen pohja on sellainen, joka on alapinnasta rapea, mutta sisältä leipämäisen pehmeä, ja johon täytteet ovat päältä tarttuneet. Jos slaissista pitää kiinni reunapuolelta, pohja taipuu pehmeästi kaarelle. Slaissin voi kääntää ylösalaisin, eivätkä täytteet irtoile. Myös ilman juustoa!

Rakas päiväkirja, tänään korjasin auton

Oireet:

• etuoikea suuntavilkku ei toimi
• tuulilasinpesuhärveli ei suihkuta nestettään tuulilasille asti

Korjaustoimenpiteet:

• vaihdoin uuden lampun vilkkuun
• siirsin tuulilasinpesunesteletkun pois puristuksista akun ja jonkun helvetin häkkyrän välistä

Kädet likaantuivat, mutta siitäkin selvittiin.

Handelsläroverkets kvinnor, dom verkligen översätter mitt huvud

Tänään olin töissä, kävelin paljon, join teetä, söin jäätelöä ja mietin johtimia.

-telO

• jäätelö
• hyytelö
• suutelo
• ...?

-(i)sO

• nuoriso
• ...?

Otin myös pari valokuvaa.

Shooting Spree

Sain tällä viikolla viimein Minolta MD → Canon EF -soviterenkaan, jonka tilasin netistä. Tänä aamuna menin sitten penkomaan isäni kameralaukkua ja sovittelemaan objektiiveja kameraani. Isä on nimittäin harrastanut paljon valokuvausta joskus 60- ja 70-luvuilla ja hänellä on paljon silloista välineistöä tallessa.

Syystä tai toisesta 300 mm:n teleobjektiivi ei suostunut lukittumaan soviterenkaaseen. Ehkä sen bajonetti on niin kulunut tai jotenkin epästandardi tai muuten vain tyhmä, että ei onnistunut. Laukusta löytyi myös pari 55 mm:n objektiivia (joita en tarvitse, koska on jo EOS 450D:n kittiobjektiivi Canon EF-S 18-55mm IS).

Näitten lisäksi löytyi todella mahtavaa optiikkaa: MC TELE ROKKOR-QD 1:3.5 f=135mm. Etu- ja takalinssi ihan naarmuttomat. Etu- ja takatulpat tallella, lisäksi kaksi erilaista vastavalosuojaa ja UV-suodin.

Seuraavaksi seuraa pitkähkö oksennus tänään viimemainitulla objektiivilla räpsimiäni kuvia. Monet niistä ovat lähikuvia, koska olin niin tohkeissani, etten malttanut säädellä aukkoa hirveästi vaan pidin sen 3.5:ssä melkein koko ajan. Soviterenkaassa on kuitenkin miinuslinssi mukana, joten objektiivi kyllä tarkentuu äärettömään asti – lähellekin puoleentoista metriin. Linssillisen soviterenkaan kanssakin tämä objektiivivanhus piirtää sangen tarkkaa jälkeä, värit toistuvat mainiosti, kontrasti on oikein kelvollinen ja tietysti myös bokeh miellyttää ainakin omaa silmääni.

Lumi suli

Viime tapaninpäivänä keksin uuden projektin. Panin tietokoneeni ottamaan talteen Ilmatieteenlaitoksen lumensyvyyskartan kerran päivässä (linkki tuskin toimii kovin pitkälle kesään). Ajattelin, että sitten keväällä kun lumet ovat sulaneet, teen kartoista gif-animaation.

22.5. on kartassa ensi kertaa ollut koko maa Lappia myöten paljaana. Tässä siis valmis animaatio. Se on muuten hieno, mutta 11.3. koneeni taisi olla kiinni, joten tuon päivän kartta puuttuu. :(

EDIT: Tässä oli hieno animaatio, mutta otin sen pois havaittuani, että se olikin tekijänoikeusrikkomus. Verovaroin kustannettu Liikenne- ja viestintäministeriön alainen julkisorganisaatio Ilmatieteenlaitos omistaa tekijänoikeudet kaikkiin säätietoihinsa ja karttoihinsa. Seuraavan lainauksen korostus on omani.

Ilmatieteen laitoksen verkkopalvelun päivittyviä sää- ja ilmastotietoja ei saa irrottaa eikä kopioida sivustolta muihin verkkopalveluihin tai sovelluksiin. Internetissä tapahtuva käyttö on aina julkista, ei yksityistä, joten tietojen irrottamista tai kopiointia Ilmatieteen laitoksen verkkopalvelusta ei saa tehdä edes ei-kaupallisessa tarkoituksessa.

Arvoisa Ilmatieteenlaitos, olen pettynyt.

Tuote

Helsingin Rautatieasemalla rempseän simpsakka tuote-esittelijätyöntekijänaishenkilö lykkäsi kouraani alumiinitölkin ja sanoi sitä "Hartwallin uudeksi energiajuomaksi". Tarkistettuani ainesluettelosta litkun olevan vegaanista kelpuutin tölkin ja jatkoin matkaani. Nyt kun olen sen hörppinyt naamaani, ryhdyin tutkimaan tölkkiä tarkemmin. Tölkin paraatikyljellä on jokseenkin tämännäköistä:

WITH NATURAL
INGREDIENTS

    SoBe™
  Pure Rush
 ENERGY DRINK




  GUANABANA

   GINSENG
   GUARANA
  YERBA MATE
SEA-BUCKTHORN

Vastakkaisella puolella on pitkä englanninkielinen höpötys siitä, mistä eksoottisista maailmankolkista mikäkin hassunniminen aine on kotoisin.

Kyljelleen kirjoitettu pienenpieni printti tarkentaa:

GUANABANANMAKUINEN KOFEIINIPITOINEN JUOMA. Korkea kofeiinipitoisuus (32mg/100ml). Ei suositella lapsille, raskaana oleville eikä kofeiiniherkille henkilöille. Käyttösuositus enintään 4 tölkillistä päivässä. AINEKSET: Vesi, sokeri, hiilidioksidi, happo (sitruunahappo), luontaiset aromit [toim. huom. näitä ei ilmeisesti tarvitse eritellä, joten niihin voi periaatteessa kätkeytyä epävegaanista kamaa], stabilointiaine (pektiini), kofeiini, yerba mate -ekstrakti (Ilex paraguariensis), guaranauute (Paullinia cupana), tyrniekstrakti, panax ginseng -ekstrakti, väri (betakaroteeni). – – MAAHANTUOJA: Oy Hartwall Ab, 15101 Lahti. LUPA: South Beach Beverage Company Inc. Valmistettu Hollannissa.

En ole vähään aikaan katsellut saati miettinyt ainesosaluetteloita. Olen kuitenkin ollut huomaavinani, että E-koodien käyttö alkaa vähentyä, tai ainakin alkaa tulla trendikkäämmäksi tietynprofiilisissa tuotteissa kirjoittaa aineitten nimet ennemmin auki. Esimerkiksi sitruunahappoa olisi voinut kutsua myös E330:ksi tai E331:ksi, kumpi tässä juomassa sitten onkaan kyseessä. Stabilointiaine pektiinikin on usein listattu E440:na.

Ekstraktit olivat muuten ennenvanhaan uutteita. Guaranauute on kyllä tässäkin uute, mutta muut -ekstrakteja. Vähän pöhköä.

Täytyy sanoa, että guanabana on minulle täysin uusi hedelmä. En ole koskaan kuullutkaan moisesta. En oikein nyt tiedä, onko sille edes olemassa mitään muuta, suomenkielistä nimeä. Ruotsiksi se näyttäisi olevan taggannona, vaikka tölkin ruotsinkielisessä selosteessa lukeekin "DRYCK MED KOFFEIN OCH GUANABANASMAK". Oli miten oli, guanabanaa sinänsä ei mainita ainesosaluettelossa. Se on piilotettu "luontaisiin aromeihin", mitä se sitten tarkoittaakin. Koska aromi on "luontainen", sen varmaan voisi jopa olettaa olevan oikeasti peräisin oikeasta guanabanahedelmästä. Jos se olisi laboratoriossa syntetisoitu, sitä kai sanottaisiin "luontaisenkaltaiseksi aromiksi". Mutta tiedäpä näistä...

Ja niin, tuo tölkissä isolla komeileva makuaine "SEA-BUCKTHORN" on todella suomeksi tyrni. En oikein tiedä, kumpi sana energiajuoman makuaineena on luotaantyöntävämpi. (En juuri pidä tyrnistä.)

Kokonaisuudessaan tuote on aika hämmentävä. Esittelijä sanoi sitä "Hartwallin uudeksi energiajuomaksi", mutta itse asiassa resepti ja kaiketi koko tuote on tämän South Beach Beverage Companyn (joka ilmeisesti kuuluu PepsiCo-konserniin), ja Hartwall vain tuo sitä maahan. Juoman valmistus ja oletettavasti kai tölkityskin tapahtuu Hollannissa. Suomeksi tölkissä lukee mainitut tuoteselosteet, ravintosisältötaulukko, pieni kuluttajapalvelun leima puhelinnumeroineen sekä "PANTTI PANT 0,15 €". Kaikki varsinainen pakkauksen suunnittelijan kuluttajan luettavaksi tarkoittama mainosteksti on englantia. Miksi näin pitää olla, vaikka tölkkiä on joka tapauksessa täytynyt lokalisoida pakollisten osien (kuten ainesosaluettelon) takia? Ei kai olisi ollut aivan valtavan suuri lisäkustannus vielä kääntää muutkin tekstit? (Etenkin, kun Hartwallin omalla tuote-esittelysivulla on jo näemmä päästy ihan kivaan alkuun.)

Pöllö

Piirtelin tässä viime yönä.

Much better now

Of the countless websites I've published in the last 10+ years, this one was the first to have its graphical layout picked out of a catalogue, so that I might concentrate on content better. I believe this was a wise choice.

However, lately I was growing increasingly tired of the way this place looked. So, instead of doing something useful like writing the essay that's due tomorrow, I took the time to redecorate my blog. Enjoy.

Oh, and if it seems I broke something in the process, please let me know in a comment.

Saamattomuutta ilmassa

Eikä otsikko nyt viittaa Timo Hännikäiseen tai hänen kirjoituksiinsa.

En ole eilen enkä tänään jaksanut poistua asunnosta. Tai no, pesinhän pyykkiä sentään eilen, tuolla HOASin pesulassa naapuritalossa. Mutta sen pidemmälle en ole päässyt. Eilen olisi ollut historiallisen kielitieteen peruskurssin luento, mutta epäonnistuin motivoitumaan tarpeeksi sinne lähteäkseni.

Tänään taas olisi kolmentoista minuutin kuluttua alkamassa luento suomen syntaksista semantiikan näkökulmasta. Mutta kun ulkona sataa lunta ja on niin hyytävän näköistä. Kaivoin kaapista aivan liian ison villapaidan, vedin villasukat jalkaan ja uppouduin sohvan nurkkaan irkkaamaan.

Nälän tultua rupesin kokkaamaan. Sain aikaiseksi tämmöistä tomaattista riisi-kaura-linssi-pakastevihannes-mössöä. Se maistuu hyvältä. Mukana myös aimo satsi jotain Vii Voanista ostamaani paprikajauhetta, pieni sipuli, valkosipulia, oliiviöljyä, seesaminsiemeniä, kasvisliemikuutio, kapriksia ja miehekäs turaus sriracha-kastiketta.

Sen verran kai tänään on Helsingissä käytävä, että otan osaa Siulan unkarin lukupiiriin ja käyn Kristiina-instituutissa kopioimassa pari artikkelia, jotka olisi luettava huomiseksi. Mutta enköhän kerkeä olemaan tekemättä mitään tässä vielä muutaman tunnin. Ties vaikka tekisin valmiiksi maanantaista asti muhineen postauksen eräästä fenno-ugristisesta aiheesta.

Mitä ajattelin sunnuntai-iltana pakkasessa

Minä pidän talvesta. Aivan erityisesti pidän talvisista öistä, kun on kunnolla pakkasta ja tähdet näkyvät. Pakkanen saa ilman tuntumaan puhtaalta ja steriililtä. Ainoastaan kasvojen eteen kiedottuun kaulahuiviin tiivistyvän hengityksen haju muistuttaa elämästä. Ei olla ihan tyhjyydessä.

Talviyönä kaupunki on paljas ja yksin. Ei ole kasveja. Ei ole horsmaa eikä voikukkaa ojanpientareella eikä julkeaa piharatamoa laatoitusten raoista puskemassa. Ei ole ihmisiä parveilemassa eestaas, pilaamassa maisemia. Ei ole edes aurinkoa sotkemassa valaistusta. Talviyö on niin pimeä, ettei kaupungista näy mitään ikäviä yksityiskohtia tai nurjia puolia, joita valaistusinsinööri ei ole halunnut siitä näyttää. Kaikki, mikä näkyy, on näkemisen arvoista.

Kävelin Itä-Helsingissä ystävieni luota bussipysäkille, niin kuin olen viime aikoina hämmentävän usein tehnyt. Minä kävelin kuhmuraista, lumesta kuorruttunutta jalkakäytävää. Jalkakäytävä oli kaita polku, ja se oli valkoinen. Jalkakäytävän sivuitse kulki luonnollisesti autotie, josta nastarenkaat olivat kuorineet pakkautuneen lumen. Autotie oli lavea polku, ja se oli musta.

Kaidan polun reunassa oli kivikovaksi jäätynyt aurauskinos, jonka päällä lojui siellä täällä irtonaisia lumikokkareita. Ne olivat valkoisia. Laveallakin polulla tuli vastaan ajoittain lumikokkareita. Niistä enin osa oli mustia. Myös kaidalla polulla oli joitakuita mustia. Ne rikastuttivat sitä hauskasti. Saivat sen näyttämään kilometrin mittaiselta dalmatialaisenkuorelta.

Huomasin kauempana rusakon. Se telmi pienessä risukossa noin kahdenkymmenen metrin päässä minusta. Pysähdyin katsomaan sitä hetkeksi. Sekin pysähtyi aloilleen. Ajattelin, että sekin jäi katsomaan minua. Että sekin oli iltakävelyllä ja havaitsi hauskan cityeläimen, jota päätti jäädä katselemaan omaksi ilokseen, kunnes senkin piti jatkaa matkaansa kotiin. Ajatus huvitti minua koko loppumatkan.

H(a|ä)me

Googlen mielestä hame ja Häme ovat sama asia. Tämä tekee miesten hameiden etsiskelyn hankalaksi, koska koko ajan tulee vastaan myös jotain Hämeen sanomien uutisia miesten urheilutuloksista tai muusta yhtä relevantista. Kaikesta huolimatta löysin yhden melkein kuudenkympin hintaisen vaatteen, jonka aion ehkä joskus lähitulevaisuudessa hankkia.

Lisäksi löysin tällaisen kivan blogikirjoituksen, jonka arvelin kiinnostavan arvon hypoteettista lukijaakin.

Kokeillaanpas nyt tämmöistäkin

1. Onko yhdessäkään vaatteessasi hakaneulaa nyt?
Ei.

2. Mitä lajia haluaisit harrastaa, mutta et voi? Miksi et voi harrastaa sitä?
Urbaania yövalokuvausta. Ei ole rahaa varusteisiin, ja yöllä nukuttaa. Ai niin, ja pitäisi mennä sinne urbikseen asti.

3. Loukkaannutko/loukkaantuisitko pahasti, jos joku lukisi päiväkirjaasi?
En ole koskaan jaksanut kirjoittaa sellaista viikkoa pitempään. En ole varma, missä se yksi on, jos enää missään.

4. Miten viimeksi yllätit jonkun ihmisen positiivisesti?
En muista ollenkaan.

5. Oletko löytänyt itsellesi sopivan meikkivoiteen?
Olen.

6. Käytätkö kantaaottavia t-paitoja?
Haluaisin käyttää, mutten taida omistaa sellaisia.

Mitähän varten tässä ei ole numeroa 7?

8. Kauanko seuraavaan syntymäpäivääsi on aikaa?
Vähän yli kolme kuukautta.

9. Onko jonkun muun kuin kumppanin suuteleminen mielestäsi pettämistä?
On se vissiin.

10. Miten kulutat aikaasi juna-/bussi-/jne. matkoilla?
Nukkuen, heräten kaksi pysäkkiä ennen määränpäätä. Olen tässä erittäin taitava.

Ai jaa, tästä puuttuu enemmänkin numeroita.

13. Mitä vaatteita yhdistäisit minihameeseen luodaksesi sinulle sopivan asukokonaisuuden?
Tätä mietin päivin, öin.

14. Joudutko syömään kuukautisten aikana särkylääkettä?
Syön särkylääkettä aniharvoin, mutta kyllä silloin yleensä varmaan jollakulla on kuukautiset.

17. Mihin kirjaan sinun pitäisi tarttua seuraavaksi?
Salminen, T.: Tundra Nenets Inflection

18. Mihin kategoriaan muut ihmiset luultavimmin laittaisivat sinut (esim. pissis, emo, urheilija jne.)?
Ituhippisivarihomo.

19. Kuinka usein tuskailet, kun et ymmärrä sen sukupuolen käytöstä, josta olet kiinnostunut?
Ei sukupuolilla ole käytöstä, ihmisillä on, kullakin omansa. Yleensä en ole "kiinnostunut" sellaisista ihmisistä, joiden käytöstä en ymmärrä.

20. Oletko hyvä pelaamaan tennistä?
Parempi ku sä.

21. Oletko koskaan kirjoittanut rakkauskirjettä? Annoitko sen jollekin?
Olen. Ei siitä enempää.

22. Ovatko alusvaatteesi seksikkäitä vai käytännöllisiä?
Sekä että.

23. Halaatko ystäviäsi usein?
En niin usein kuin haluaisin.

24. Jos joku pyytää sinulta suudelmaa, saako hän sen?
Toi yks saa, muut ei.

25. Millainen rooli sinulla on perheessäsi?
Kärsijän.

26. Jos muut käskevät sinua juomaan alkoholia, juotko sitä?
En.

27. Missä kengissä viihdyt tällä hetkellä parhaiten?
Mustissa.

28. Onko kasvojesi muoto pyöreä, neliskulmainen, sydämenmuotoinen vai ovaali?
Pyöreä.

29. Millaisia kukkia haluaisit saada naistenpäivänä?
Lihansyöjäkasvin.

30. Ostatko musiikkia nettikaupoista vai lataatko sitä koneellesi ilmaiseksi?
Ilmaiseksi.

31. Mitä juot, jos tunnet olosi flunssaiseksi?
Teetä tai kaakaoa.

32. Milloin söit viimeksi eksoottista ruokaa?
Minä en muuta syökään. Pohjoiseurooppalainen kulttuuriyhteisö ei tunnu olevan historiansa aikana kehittänyt ruokavaliooni sopivaa ruokaa. Paitsi joku kaurapuuro.

33. Kuinka usein teet vatsalihasliikkeitä?
Varmaankin kerran viikossa.

34. Onko sinun helppo mennä juttelemaan tuntemattomille ihmisille?
Kivoille tuntemattomille on.

35. Millainen olisi unelmiesi ystävänpäivä?
Sellainen, jona minulta ei odoteta jotain hämäriä ylitekoja. Ystävänpäivä on minulle vaivaannuttava ja yhdentekevä.

36. Jos olet joskus kokeillut tupakointia ja lopettanut sen, miksi lopetit?
En ole kokeillut.

37. Mitä karkkeja yleensä tarttuu mukaasi kaupasta?
Harvoin mitään. Suklaata joskus.

38. Oletko koskaan ostanut kondomeja kaupasta?
Olen.

39. Annatko raha hyväntekeväisyyteen?
Amnestylle ja Unicefille.

42. Minkä kappaleen tahtiin tanssiminen tuntuu turhauttavalta?
En tanssi.

43. Minkä merkkiset lakanasi ovat, joissa nukut tällä hetkellä?
En tiedä.

44. Mitä tuoksua olet käyttänyt eniten viime aikoina?
En mitään.

45. Keskusteletko ystäviesi kanssa avoimesti seksistä?
Kuuntelen avoimesti, jos/kun ystäväni keskustelevat seksistä.

46. Mitä yleensä syöt aamupalaksi? Syötkö tarpeeksi aamuisin?
Yleensä en mitään.

48. Mitä asiaa odotat tällä hetkellä eniten?
Iltaa.

54. Koska olit viimeksi kännissä?
En koskaan.

55. Onko sinulle yhtä parasta ystävää?
Joskus ajattelen, että on, mutten ole varma, onko hän samaa mieltä.

56. Seurusteletko?
Olen avoliitossa.

57. Missä asut?
Jossain vitun Vantaalla.

58. Luuletko että kukaan jaksaa lukea vastauksiasi?
No ei varmaan ainakaan tähän asti.

66. Oletko tajunnut mitään lähiaikoina?
Tajusin maanantaiaamuna jotain oikein kohtalokasta.

67. Ketä sinulla on nyt online mesessä?
En käytä sitä rakkinetta.

71. Oletko usein ongelmissa sanomisistasi?
Aika harvoin enää nykyään (nykyäni?).

72. Oletko ikinä suudellut kahden eri ihmisen kanssa samana iltana?
En.

74. Koska viimeksi olet harrastanut seksiä?
Joskus viime viikolla vissiin.

75. Koska olet viimeksi suudellut?
Eilen illalla.

76. Onko tähän hyvä lopettaa kysely?
No mikä ettei.

Onkohan tämä huone aina ollut näin suuri

Siivosin tänään tietokonehuoneemme. Kyllä, meillä on "tietokonehuone". Asunnossamme on olohuone-keittiö ja kaksi makuuhuonetta, joista toinen on "tietokonehuone". Muuten tätä voisi sanoa työhuoneeksi, mutta kun täällä kukaan ikinä töitä tee. Ja "työhuone" kuulostaa liian porvarilliselta.

Joka tapauksessa siivosin tietokonehuoneen tänään. Käytettävissä oleva lattiapinta-ala kasvoi n. 40%. Löysin viimevuotisia joulukortteja ja vaikka mitä yhtä hämmentävää.

Sitten tein pizzaa. Soijarouhetta, sipulia, valkosipulia, porkkanaa, oliiveja. Vegaanista juustoa ei ollut, mutta toimii tämä ilmankin. Nam.

Huomenta

Niska on jumissa, silmälasit paskaiset ja nälkäkin kalvaa. Tulin Siulan leffayöstä kotiin joskus yhdeksältä aamulla. Painelin oitis nukkumaan ja heräsin kahdelta iltapäivällä.

Leffayö oli kiva. Pitäisi vain opetella jotenkin ennakoimaan väsymistä. Siinä vaiheessa kun älyää, että nyt ei enää jaksa katsoa tätä leffaa loppuun, alkaa olla vähän myöhäistä turvallisesti lähteä matkalle kohti omaa sänkyä naapurikaupungissa. Simahdin viimeisen elokuvan aikana ihan täysin. Näin Spinal Tap -elokuvan alusta jotain kolme minuuttia ja lopusta saman verran.

Noh, viiden tunnin päiväunien jälkeen on nyt sitten pesty kuuliaisesti pyykkiä ja lueskeltu blogeja. Vaihtelun vuoksi tasa-arvoblogeja! Jaanpa kanssanne vähän lueskelun hedelmiä.

Liikuntatorstai

Tänään olen urheillut. Pyöräilin Vantaalta Sipooseen katsomaan entisellä yläasteellani järjestettyä vaalipaneelitilaisuutta. Siellä puhui kaksi kaveriani; toinen on Kokoomuksen kunnallisvaaliehdokas ja toinen Suomen kommunistisen puolueen. Saavuin koululle takkutukassani ja punamustassa palestiinalaishuivissani, minkä vuoksi opettajat luulivat minua useaan otteeseen tuoksi kommunistikaverikseni. Ja sekös minua huvitti.

Vaalipaneelin jälkeen kävin ikäisteni kuntalaisten hyvin tuntemassa Café Controlissa, joka lanseerattiin joskus vuoden 2004 tienoilla muistaakseni "Sipoon ensimmäisenä nettikahvilana". En ole asioinut paikassa ennen, joten ajattelin käydä tänään syömässä ja blogaamassa. Ravintolapa onkin itse asiassa kebabpizzeria, jossa on nurkassa tietokone ja lappu: "INTERNET 1 € / 30 min." Paikassa ei ollut edes wlania. En kyllä aio maksaa vuonna 2008 nettikahvilassa tuollaista hintaa verkkoyhteydestä puljun omalla nuhjuisella koneella. Blogin kirjoitus siis lykkääntyi harmillisesti. Falafelitkaan eivät olleet mikään tajunnan räjäyttävä kokemus.

Kävin Sipoossa pyöriessäni hetken mielijohteesta myös tutulla optikolla näöntarkastuksessa. Isä on aiemmin luvannut maksaa minulle uudet silmälasit niin halutessani. Näkö oli nykyisten lasien hankinnasta huonontunut vasemmassa silmässä -0,5 diopteria. Oikea oli säilynyt ennallaan. Nyt minulla on sitten viehättävät lukemat -6 vasemmassa ja -3,75 oikeassa silmässä.

Seuraavaksi juon teetä. Tänään on tullut pyöräiltyä nelisenkymmentä kilometriä kosteassa ja viileässä säässä. Varpaat ovat vieläkin kohmeessa. Tiedä, vaikka olisin huomenna flunssassa, enkä pääsisikään osallistumaan Mustaan perjantaihin :(.