Just Vege on ihan jees rafla

Kävin tällä viikolla Kalliossa ensi kertaa kuukausiin. Söin parin kaverin kanssa Vaasankadulla Just Vege -nimisessä ravintolassa. Ihana pikkuinen muutaman pöydän paikka, jossa avokeittiö ja intiimi katunäkymä. Erillinen vegaanisten annosten menu, jonka sai tiskiltä kouraan v-sanan mainitsemalla.

Erilaisia annoksia ei ole liikaa, ja kaikki vaikuttaa tosi selkeältä ja konstailemattoman maukkaalta. Menen toistekin!

Pitsa on ihanaa

Leivon nykyään paljon pitsaa. Viime kesänä taisi olla vaihe, jossa tein pitsaa useammin kuin kerran viikossa. Tämä teksti on kokoelma viimeaikaisia ajatuksiani lempiruuastani.

Etymologia

Toisin kuin voisi luulla, pitsalla ei todennäköisesti ole mitään tekemistä italian pizzicare-verbin kanssa (pizzicato 'näppäillen'). Olen kyllä kuullut puhuttavan, että koska pitsa on käsin pyörittelemällä ja venyttelemällä valmistettava piiras, etymologiana olisi tämä 'nyppiä'-verbi tai latinan vastaava pinso-verbi. Silti uskottavin alkuperä on minusta keskiajan kreikan sana pitta 'kakku, piiras' (vrt. myös pita).

Taikina

Pitsataikinassa on viisi ainesosaa:

• vesi
• vehnäjauho (jos haluaa hifistellä, leivontakarkeiden ja durumin sekoitus)
• hiiva (käytän melkein aina kuivahiivaa)
• suola
• oliiviöljy

Itse teen taikinan fiilispohjalta siten, että mittaan vain veden määrän. 1½–2 dl vettä tekee noin kaksi uunipellin kokoista pyöreää pitsaa. Jos on kärsivällisellä tuulella, pitsataikina kannattaa tehdä jääkylmään veteen leipomista edellisenä päivänä ja lykätä se jääkaappiin nousemaan yön yli. Kyllä se nousee, hiiva ei tarvitse mitään lämpimällä vedellä aktivoimista. Se vain nousee kylmässä hitaammin, mutta sepä on hyvä asia, sillä näin taikinasta tulee sitkeämpää kuin nopeasti lämpimässä nousseesta. Mitä sitkeämpi taikina, sitä ohuemmaksi sen voi venyttää ilman, että siihen repeää reikiä.

Veteen sekoitetaan ensin (paketti kuiva)hiivaa, tujaus suolaa, loraus (pari ruokalusikallista?) oliiviöljyä ja  pieni määrä jauhoja. Yleensä vatkailen ensin vispilällä taikinaa sellaiseksi lettutaikinan paksuiseksi, jottei tule paakkuja niin helposti. Sitten laitan lisää jauhoja ja siirryn sekoittelemaan käsin. Taikinasta tehdään sellaista... pitsataikinan tuntuista. Jämäkkää. Se ei saa tarttua kulhoon eikä sormiin. Jäykempää kuin pullataikina. Taikinaa vaivataan paljon, ehkä viitisentoista minuuttia. Vaivaaminen edesauttaa sitkon muodostumista.

Kauliminen

Pitsaa ei saa kaulia! Paitsi minä kyllä kaulin. Oikeasti pitäisi kai osata venytellä ja pyöritellä se littanaksi levyksi ihan käsin. Ihan täysin en ole ymmärtänyt, mitä vikaa siinä kaulimisessa on. Kaulimella saa kätevästi ja luotettavasti liiat kaasut taikinasta ulos ja lätkästä tasaisen ohuen ja pyöreän. Pyöritteleminen ja venytteleminen käy vain hermoille ja tuntuu leikkimiseltä. Mutta mikäpä minä olen väittämään vastaan kansanperinteelle...

Pitsapohja on tarpeeksi ohut, kun siitä näkyy valoa läpi. Paitsi jos tykkää vähän paksummasta, ei siinäkään mitään väärää ole.

Juusto

En käytä juustoa melkein ikinä. En edes sellaisia vegaanisia juustonkorvikkeita. Olen lopettanut. Juuston tehtävä on tehdä pitsasta suolaista ja rasvaista ja peittää alleen kaikki oikeat maut.

Juustoa ei edes tarvita pitämään täytteitä aloillaan. Jos pitsasta uhkaavat täytteet putoilla pois, ongelmana ei ole juuston puute vaan se, että täytteitä on liikaa. Täytteet pitää pitsassa paikallaan oikeanlainen taikina ja riittävän korkea paistolämpötila.

Tomaattikastike

Pitkän aikaa olen käyttänyt tomaattimurskaa pitsan kastikkeena. Se on vähän mehevämpi ja juoksevampi kuin pyree, josta pitäisi erikseen valmistaa jokin kastike, jotta sitä kehtaisi pitsalle sivellä. Siihen hommaan taas tuhrautuu aikaa ja astioita, joten en ole kyllä jaksanut. Äiti teki lapsuudessani jauhelihapitsaa, johon ensin ruskisti jauhelihat, sitten kuullotti sipulit ja lopuksi lisäsi lihaliemikuution ja tomaattipyreetä. Tällaisia virityksiä voi toki tehdä, jos viitsii, mutta minä en viitsi.

Tomaattimurskatölkkiin voi muuten sekoitella aika reilustikin soijarouhetta proteiiniksi, eikä murskan käyttäytyminen pitsakastikkeena juuri muutu.

Aivan viime aikoina olen kuitenkin viimein tullut kokeilleeksi paseerattua tomaattia. Tämä on paras vaihtoehto. Levittyy tasaisemmin ja silkkisemmin kuin tomaattimurska, muttei ole niin tujua pelkältään tai työlästä valmistaa omaksi kastikkeeksi kuin pyree. Ja paseerattuakin saa valmiina pahvitölkissä. Saattaapa olla näistä kolmesta vaihtoehdosta halvintakin.

Sittenhän on myös lasipurkeissa vielä valmiita pitsakastikkeiksi brändättyjäkin sooseja, mutta näitä en ole jostain syystä koskaan tullut kokeilleeksi. Ehkäpä pitäisi.

Täytteet

Pitsan täytteiksi voi käyttää melkein mitä vain. Kunhan ei ole liikaa dominoivia elementtejä sekaisin. Esimerkiksi ananas on kiva makea lisä ja oliivi kiva suolainen lisä, mutta molempia en kyllä suvaitse samassa pitsassa.

Omia suosikkejani:

• sipulirenkaat
• valkosipulimurska
• jalapeñot
• tomaattiviipaleet
• oliivit
• rukola, basilika, pinaatti yms.
• pikkuiset tofukuutiot
• ananas
• herkkusienet
• paprika

Ei toki koskaan näitä kaikkia kerralla. Korkeintaan neljää–viittä eri täytettä samaan pitsaan, ja sen verran ilmavasti, ettei tule ahdasta. Täytteiden päälle voi vielä varovasti valutella pienenpieniä noroja oliiviöljyä. Tämä voi erityisesti olla tarpeen täytteille, jotka saattavat ikävästi kuivahtaa ilman juustokatetta, esimerkiksi tofu, herkkusienet, tuoreet yrtit ja sipuli. (Tuoreita yrttejä tosin jotkut eivät suostu panemaan ollenkaan kuumaan uuniin, vaan lisäävät ne vasta paistamisen jälkeen.)

Paistaminen

Pitsa paistetaan mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman kuumassa. Niin kuumassa kuin uunista lähtee. Minun sähköuunissani 300 °C:ssa alle 10 minuuttia. Ihanteellinen olisi kai 4–7 minuuttia puilla lämmitetyssä leivinuunissa, jossa lämpö tulee joka puolelta, myös uunin pohjasta eli altapäin. Tätä simuloimaan voi hankkia sähköuuniinsa pitsakiven, joka on siis yksinkertaisesti pyöreä vuolukivilaatta. Kivi laitetaan uuniin ensin ja sen annetaan kuumentua kunnolla samalla kun uunikin lämpenee. Pitsapohja muotoillaan ja täytetään leipälapiolle, jolla pitsa siirretään sitten kivelle, joka saa olla koko ajan uunissa.

Pitsa on valmis kun reunat ovat kohonneet ja saaneet väriä. Oikean paistoasteen silmämääräinen havaitseminen vaatii vähän harjaantumista, sillä täydellisesti paistuneesta pitsasta ikävästi kuivahtaneeseen on varsin lyhyt matka. Täydellinen pohja on sellainen, joka on alapinnasta rapea, mutta sisältä leipämäisen pehmeä, ja johon täytteet ovat päältä tarttuneet. Jos slaissista pitää kiinni reunapuolelta, pohja taipuu pehmeästi kaarelle. Slaissin voi kääntää ylösalaisin, eivätkä täytteet irtoile. Myös ilman juustoa!

Suoraa puhetta

Tässä on sellaisia asioita, joita haluaisin sanoa, mutta en uskalla.

Vegfest 2010

Sain kommentin, jossa pyydettiin mainostamaan Vegfest-tapahtumaa. Ja mielellänihän minä mainostan!

Itse en ole koskaan käynyt Vegfestissä, vaikka on mieli tehnyt. Tampere on vähän kaukana lähteä festaroimaan tuolla lailla yhtäkkiä, mutta tänä vuonna voisin taas yrittää saada aikaiseksi.

Vegfestin tarkoituksena on tehdä kasvissyöntiä ja veganismia tunnetuksi, lisätä ihmisten tietoutta kasvissyönnin tarjoamista mahdollisuuksista sekä vähentää kasvissyöntiin liittyviä yleisiä ennakkoluuloja. Kyse ei ole vain ruokavaliosta, vaan myös ympäristön tilasta, terveydestä, eläinten oikeuksista ja yhteisestä edusta. Kasvissyönti liittyy kaikkeen, koska kaikki liittyy kasvissyöntiin!

Menkää kaikki Vegfestiin Tampereen keskustorille 21.–23.5.2010!

Tuote

Helsingin Rautatieasemalla rempseän simpsakka tuote-esittelijätyöntekijänaishenkilö lykkäsi kouraani alumiinitölkin ja sanoi sitä "Hartwallin uudeksi energiajuomaksi". Tarkistettuani ainesluettelosta litkun olevan vegaanista kelpuutin tölkin ja jatkoin matkaani. Nyt kun olen sen hörppinyt naamaani, ryhdyin tutkimaan tölkkiä tarkemmin. Tölkin paraatikyljellä on jokseenkin tämännäköistä:

WITH NATURAL
INGREDIENTS

    SoBe™
  Pure Rush
 ENERGY DRINK




  GUANABANA

   GINSENG
   GUARANA
  YERBA MATE
SEA-BUCKTHORN

Vastakkaisella puolella on pitkä englanninkielinen höpötys siitä, mistä eksoottisista maailmankolkista mikäkin hassunniminen aine on kotoisin.

Kyljelleen kirjoitettu pienenpieni printti tarkentaa:

GUANABANANMAKUINEN KOFEIINIPITOINEN JUOMA. Korkea kofeiinipitoisuus (32mg/100ml). Ei suositella lapsille, raskaana oleville eikä kofeiiniherkille henkilöille. Käyttösuositus enintään 4 tölkillistä päivässä. AINEKSET: Vesi, sokeri, hiilidioksidi, happo (sitruunahappo), luontaiset aromit [toim. huom. näitä ei ilmeisesti tarvitse eritellä, joten niihin voi periaatteessa kätkeytyä epävegaanista kamaa], stabilointiaine (pektiini), kofeiini, yerba mate -ekstrakti (Ilex paraguariensis), guaranauute (Paullinia cupana), tyrniekstrakti, panax ginseng -ekstrakti, väri (betakaroteeni). – – MAAHANTUOJA: Oy Hartwall Ab, 15101 Lahti. LUPA: South Beach Beverage Company Inc. Valmistettu Hollannissa.

En ole vähään aikaan katsellut saati miettinyt ainesosaluetteloita. Olen kuitenkin ollut huomaavinani, että E-koodien käyttö alkaa vähentyä, tai ainakin alkaa tulla trendikkäämmäksi tietynprofiilisissa tuotteissa kirjoittaa aineitten nimet ennemmin auki. Esimerkiksi sitruunahappoa olisi voinut kutsua myös E330:ksi tai E331:ksi, kumpi tässä juomassa sitten onkaan kyseessä. Stabilointiaine pektiinikin on usein listattu E440:na.

Ekstraktit olivat muuten ennenvanhaan uutteita. Guaranauute on kyllä tässäkin uute, mutta muut -ekstrakteja. Vähän pöhköä.

Täytyy sanoa, että guanabana on minulle täysin uusi hedelmä. En ole koskaan kuullutkaan moisesta. En oikein nyt tiedä, onko sille edes olemassa mitään muuta, suomenkielistä nimeä. Ruotsiksi se näyttäisi olevan taggannona, vaikka tölkin ruotsinkielisessä selosteessa lukeekin "DRYCK MED KOFFEIN OCH GUANABANASMAK". Oli miten oli, guanabanaa sinänsä ei mainita ainesosaluettelossa. Se on piilotettu "luontaisiin aromeihin", mitä se sitten tarkoittaakin. Koska aromi on "luontainen", sen varmaan voisi jopa olettaa olevan oikeasti peräisin oikeasta guanabanahedelmästä. Jos se olisi laboratoriossa syntetisoitu, sitä kai sanottaisiin "luontaisenkaltaiseksi aromiksi". Mutta tiedäpä näistä...

Ja niin, tuo tölkissä isolla komeileva makuaine "SEA-BUCKTHORN" on todella suomeksi tyrni. En oikein tiedä, kumpi sana energiajuoman makuaineena on luotaantyöntävämpi. (En juuri pidä tyrnistä.)

Kokonaisuudessaan tuote on aika hämmentävä. Esittelijä sanoi sitä "Hartwallin uudeksi energiajuomaksi", mutta itse asiassa resepti ja kaiketi koko tuote on tämän South Beach Beverage Companyn (joka ilmeisesti kuuluu PepsiCo-konserniin), ja Hartwall vain tuo sitä maahan. Juoman valmistus ja oletettavasti kai tölkityskin tapahtuu Hollannissa. Suomeksi tölkissä lukee mainitut tuoteselosteet, ravintosisältötaulukko, pieni kuluttajapalvelun leima puhelinnumeroineen sekä "PANTTI PANT 0,15 €". Kaikki varsinainen pakkauksen suunnittelijan kuluttajan luettavaksi tarkoittama mainosteksti on englantia. Miksi näin pitää olla, vaikka tölkkiä on joka tapauksessa täytynyt lokalisoida pakollisten osien (kuten ainesosaluettelon) takia? Ei kai olisi ollut aivan valtavan suuri lisäkustannus vielä kääntää muutkin tekstit? (Etenkin, kun Hartwallin omalla tuote-esittelysivulla on jo näemmä päästy ihan kivaan alkuun.)

Syy ja seuraus?

< X> http://www.hs.fi/fingerpori/1135249221746 ->
     http://stats.grok.se/fi/200909/Seitan

A-talk, EVR, OE ja minä

Katsoin tässä aiemmin illalla A-talkin, joka käsitteli Oikeutta eläimille -järjestöä, EVR:ää ja taannoista Närpiön kanalajupakkaa. Kyllä oli taas niin saatanan turhanaikaista ämpytystä, että pitää vähän kommentoida, vaikkei aihe tämän blogin aiheisiin kovin hyvin kuulukaan. Kommentoin jupakkaa itseään, A-talk-ohjelmaa ja niitä vaikuttajia, jotka suomalaisessa yhteiskunnassa eläinten oikeuksia ajavat. Niin ja kerron, mitä mieltä itse olen joistain näistä asioista.

Minä en ole eläinoikeusaktivisti. En ole OE:n jäsen, en ole koskaan toiminut EVR:n nimissä, enkä tunne nimeltä yhtään suomalaista eläinoikeusaktivistia. Olen ihan vain "rivivegaani".

Noh, tuossa viikko sitten perjantaiaamuna eräässä närpiöläisessä kanalassa oli laitteita paskana, pirusti kuolleita kanoja ja kanalan seinässä teksti "EVR WEll BE BACK". Tässä YLEn uutinen. Juurikin se seikka, että tapauksessa on kuollut paljon kanoja, on herättänyt ihmetystä mm. minussa. Tuntuu kummalliselta, että joku EVR:n nimissä toimiva tekisi tällaista. OE:n foorumilla onkin keskusteltu aiheesta kiivaasti ja uumoiltu tapahtuneelle kaikenlaisia selityksiä aina vahingosta mustamaalauskampanjaan ja vakuutuspetokseen. Itse uskon, että objektiivinen ja perusteellinen poliisitutkinta varmasti selvittää, mistä asiassa on kysymys.

Uutisoinnissa on myös hanakasti kytketty tapahtunutta Oikeutta eläimille -järjestön "vuosipäivään". En ole ihan selvillä, mistä vuosipäivästä pitäisi olla kysymys. Viime vuonnahan kyllä näihin aikoihin aloitettiin Tehotuotanto.net-kampanja, joka oli sangen ansiokas.

Mitä ovat Oikeutta eläimille ja EVR?

Oikeutta eläimille on suomalainen eläinoikeusjärjestö, joka ei ole rekisteröity yhdistys. Olen ymmärtänyt, että sillä ei ole mitään kovin hierarkisia tai yhdistysmäisiä hallintorakenteita tai muuta sellaista. OE on ruohonjuuritason vaikuttamisjärjestö, joka jakelee lentolehtisiä, järjestää mielenosoituksia ja sen sellaista. Lue lisää täältä.

OE:llä on myös erinomainen keskustelufoorumi, jolla käydään päivästä päivään laadukasta ajatustenvaihtoa eläinten oikeuksista, yhteiskuntafilosofiasta, vegaanisesta arkipäivästä ja vaikka mistä. Tsekkaa.

EVR tarkoittaa Eläinten vapautusrintamaa. Se on lähinnä Britanniasta ja Amerikasta lainattu konsepti, joka tunnetaan kansainvälisesti lyhenteellä ALF: Animal Liberation Front.

EVR on vielä vähemmän yhdistys kuin Oikeutta eläimille. Wikipedia sanoo: "EVR:lla ei ole muodollista organisaatiota, vaan se muodostuu anonyymeistä, toisistaan erillisistä soluista." EVR on löysä ryhmäidentiteetti, merkki tai brändi, jota saa sovituin säännöin käyttää tietynlaista toimintaa harjoitettaessa. Internetissä on viime vuosina vellonut sellainen käsite kuin Anonymous. EVR on minusta vähän niin kuin Anonymous.

Jottei asia olisi liian yksinkertainen, Suomessa on vielä EVTR eli Eläinten vapautuksen tukiryhmä. "Tukiryhmällä on kaksi tehtävää: vangittujen ja pidätettyjen aktivistien tukeminen, sekä suorasta toiminnasta informoiminen." Edellinen linkki selittää myös hyvin suomeksi EVR:n toimintaperiaatteita. EVTR:llä on myös Närpiön kanalajupakkaan julkaistu kantansa, joka kannattaa lukaista. Pieni pätkä: "Närpiön kanalaiskussa on median tietojen mukaan kuollut kanoja iskun seurauksena. Mikäli nämä tiedot pitävät paikkansa ja teko todella on ollut EVR:n aktivistien tekemä, on tapauksessa toimittu vastuuttomasti."

Eivätkä nuo yhdistykset, järjestöt jms. ihmiskeräymät Suomesta siihen lopu. Lisäksi tunnen nimeltä vielä ainakin Animalian, Faunan ja Suomen eläinsuojeluyhdistykset. Kantsii kuitenkin muistaa, että eläinsuojelu ja eläinten oikeudet ovat vähän eri asioita. Pähkinänkuoressa: eläinsuojelu pyrkii häkkien suurentamiseen, mutta eläinten oikeuksilla pyritään häkkien tyhjentämiseen.

A-talk

Illan A-talkissa oli keskustelijoina joku tutkija Tampereen yliopistosta, OE:n tiedottaja, rikoskomisario(?) Nyholm ja joku siipikarjatäti. Kukaan ei osannut kuunnella toisia. Kaikki vain rähisivät omiaan ja pyörittelivät silmiään. Se kyttä kyllä puhui aika asiattomia tutkijalle ja OE:n tädille.

Studion pöydällä oli iso läjä paistettuja kananraatoja. Niillä ei edes ollut mitään sen kummempaa funktiota, kunhan nyt lojuivat siinä ja ällöttivät minua.

Joo, meinasin tähän kohtaan kirjoittaa jotain syvempääkin analyysiä tosta ohjelmasta, mutta eipä siinä tainnut muuta kommentoitavaa ollakaan. Jospa kerron lopuksi omista ajatuksistani, kun niitä kuitenkin joku eläimiä syövä lähimmäinen tämän luettuaan tivaa, jollen kerro jo heti tässä...

Onko suora toiminta ok?

Tämä on nyt vähän rautalangasta väännettyä ja suoraviivaistettua ihan vain selkeän argumentin välittymisen ja vuorokaudenajan vuoksi, mutta olkoon.

Laki ja moraali ovat eri asioita. Voimassa oleva lainsäädäntö toki kieltää toisen ihmisen omistamaan kiinteistöön luvatta tunkeutumisen ja siellä olevaan irtaimistoon kajoamisen. Toisaalta laki myös sallii kaikenlaisia kauhistuttavia ja hulluja asioita kuten turkistarhauksen ja kanalanpidon. Se, että laki sallii jotain, ei kuitenkaan tarkoita, että tuo jokin on oikein.

Olen sitä mieltä, että (ainakaan nyky-Suomen aika- ja paikkakontekstissa) ihmisellä ei ole oikeutta käyttää eläintä hyväkseen. Kanalan, sikalan, navetan, turkistarhan ja sirkuksen pito on kategorisesti väärin – siitä huolimatta, että laki sallii. Oletetaan tapaus tyypillisintä EVR/ALF:n toimintaa: eläimen vapautus. Toisin sanoen henkilö tai useampi tunkeutuu luvatta paikkaan, jossa eläimille tehdään vääryyttä, ja ottaa sieltä eläimiä viedäkseen ne paikkaan, jossa niille tehdään oikeutta, eli hoidetaan. Suuri yleisö ja voimassaoleva lainsäädäntö luonnollisesti kutsuisivat tapahtumaa murroksi ja varkaudeksi. Tästä syystä se on "rikollisuutta". Mutta se, että jokin on jossain tietyssä ajassa ja paikassa rikollista, ei sinänsä tee siitä universaalisti tuomittavaa.

Minä hyväksyn tällaisen toiminnan. En itse siihen munattomuuttani ryhtyisi, mutta minusta on ihan ok, jos joku sitä tekee, kunhan se tehdään fiksusti, eli käyttämättä väkivaltaa ihmisiä tai eläimiä kohtaan, välttäen tautien viemistä mihinkään tiloihin ja silleen.

Eläinten luontoon vapauttamisesta en antaisi samankaltaista lausuntoa. Ikänsä kopissa elänyt eläin ei varmaankaan osaa toimia luonnossa kovin hyvin, vaikka mistäs minä siitä mitään tiedän. Myöskin omaisuuden hajottaminen on vähän kyseenalaista touhua, mutta toisaalta taas omaisuuden ja henkilön koskemattomutta kunnioittava suora elinkeinon vaihtoon painostaminen saa jossain määrin tukeni. Kaikesta huolimatta tarkoitus pyhittää keinot aina vain tiettyyn rajaan asti.

Loppujen lopuksi kyse on vain siitä, että kenenkään ei ole pakko syödä lihaa, juoda maitoa, pukeutua turkiksiin tai pitää kanalaa.

Animalian miekkari 12.9.

Törmäsin juuri muualla netissä uutisointiin Animalian eilisestä turkistarhauksen vastaisesta mielenosoituksesta. Eilen bussimatkalla fuksiaisiin ajelimmekin ohi kolmen sepän patsaasta, jonka ympäristössä miekkaria pidettiin. Vähän harmitti, etten tiennyt tapauksesta etukäteen. Olisin voinut käydä ensin mielenosoitusta pällistelemässä ja saapua sitten myöhemmin fuksiaisiin.