Raumalaista paikannimistöä

Olen tässä tammikuussa pienessä projektiduunissa, jossa tehtävänäni on muutaman kollegan kanssa vatvoa älyttömiä määriä paikannimistöä. Homma alkoi viime perjantaina, ja nyt jo olen havainnut, että Suomessa on todella kummallisia kadunnimiä.

Tänään tuli vastaan muuan Narvinsuonpolk. Ajattelin, että eipä tuo mitään, se on varmaan tässä aineistossa väärin kirjoitettu. Merkkasin jutun asiaankuuluvasti, että tästäpä puuttuu u perästä.

Olin väärässä. Kollega oli törmännyt useampaan -polk-loppuiseen paikannimeen. Koska tapauksia oli monta, hän alkoi ottaa selvää, mistä on kysymys.

Narvijärvi on järvi entisessä Lapin kunnassa, joka vuonna 2009 liittyi Rauman kaupunkiin. Kuntaliitosprosessissa kävi tarpeelliseksi suunnitella uudet nimet teille, joilla oli vanhassa Rauman kaupungissa ja Lapin kunnassa samat nimet. Samassa yhteydessä annettiin nimiä isolle läjälle ennestään nimeämättömiä teitä Narvijärven rannalla. Raumalaista murreylpeyttä noudattaen osa uusista nimistä sai omaleimaisen paikallisen sävyn. Seuraavassa lainaus entisen Lapin kunnan teknisen lautakunnan 27.8.2008 kokouksen pöytäkirjasta:

Narvin rannassa uusia teitä:
Narvin rannassa tiet ovat polk-loppuisia, jolloin ne on helppo yhdistää Narviin.

1. Viljaranta
2. Rantapankka
3. Jukolanpolk
4. Pyykkaljo
5. Sarvalahdenpolk
6. Lammilehdonpolk
7. Valkkispäänpolk
8. Isokarinpolk (Jukka Seikkula)
9. Korplahdentie (huom. ilman i)
10. Sarvannokanpolk
11. Katinkedonpolk (Lepp., U-Kertt.)
12. Salamakallionranta (SKR)
13. Vahankivet
14. Luukaksenpolk
15. Hormantie
16. Vähä-Kuminanpääntie
17. Kesäkodinpolk
18. Seikkulanranta
19. Kanttorinpolk (ent.kanttorin mökki)
20. Vähäkarinpolk
21. Hounilahdenpolk
22. Mainistonpolk
23. Saturannanpolk
24. Valkkispäänpolk (kts. 7.)
25. Pasklahdenpolk
26. Hurauksenpolk
27. Löylypolk
28. Lehtoranta
29. Krapurannanpolk
30. Karppisenranta

Ainakin minulle Rauman murteen tärkeimpiä erottavia piirteitä on erittäin runsas loppuheittoisuus, joka tietysti selittää -polk-tyyppiset tiennimet. Toisaalta taas se, ovatko tällaiset viralliset tiennimet mielekkäitä vai eivät, on aivan toinen kysymys. Minua yksi – muista erillään esiintynyt – katraan edustaja onnistui hämäämään, mutta onneksi kollegaani ei.

Sivumennen takerrun vielä Narvijärvi-nimeen. Koska vanhan, nyt Raumaan yhdistyneen kunnan nimi on Lappi, tulin miettineeksi mahdollista saamelaista etymologiaa. Potentiaalia tuntuisi olevan, sillä pohjoissaamen nárvi kantaa merkityksiä 'tuohen ulkokerros, hilpu; ryppy, kurttu, poimu (ihossa)' (Sammallahti, P. 1993: Saamelais–suomalais–saamelainen sanakirja). Olisikohan Narvijärvi siis "kurttujärvi"? Järvessä on ainakin paljon niemiä, jotka saavat sen kartalla näyttämään jokseenkin "poimukkaalta". En osaa kyllä sanoa tämän nimeämisperusteen todennäköisyydestä oikein mitään.

Lisäksi Google Mapsin mukaan järvessä on saari nimeltä Kainussaari, jolle en itse löydä mitään läheskään sopivaa etymologiaa pelkästään pohjoissaamen sanakirjaa pläräämällä. Sen sijaan saarta on näemmä käsitelty Virittäjän vuosikerrassa 1950 sivulla 283! Jahka pääsen johonkin noin kaukaa menneisyydestä Virittäjiä arkistoivaan kirjastoon, käyn katsomassa, ja raportoin löydöksen. Mikäli lukijaa kiinnostaa, voi hän toki sen itsekin tehdä, missä tapauksessa olisi tietysti älyttömän kiva, jos hän käväisisi tuon maininnan meille muille kertomassa. :)

Vihreää kielipolitiikkaa?

Googlettelin tässä ihan muita asioita ja eksyin Vihreiden sivuille. Hoksasin sivun vasemmasta alalaidasta, että Vihreiden vuoden 2008 kunnallisvaaliohjelma on julkaistu suomen lisäksi myös somaliksi, viroksi, englanniksi, pohjoissaameksi, ruotsiksi ja venäjäksi. Siistiä.

Ajantappoase

Onpas metropolinen olo. Istuskelen taas tietokoneen kanssa päärakennuksen Unicafén edessä sijaitsevassa hämmentävässä tilassa. Täällä on tuoleja, pöytiä ja kyltti, jossa lukee: "Tämä tila ei ole ravintola-aluetta. Ruokailu tapahtuu ruokasalissa." Juon vihreää teetä. Jospa se ei ole ruokailua.

Matkalla YTHS:ltä tännepäin kävin syömässä Ylioppilasaukiolla. Siellä törmäsin kaveriini, jota en liene tavannut sitten lukion. Juttelimme tovin opiskeluasioista.

Seuraavaksi pitäisi tappaa aikaa ja odotella Siulan villasukkakerhoa, joka alkaa vasta kuudelta. Siihen soveltuvia metodeja on onneksi käsillä. Tietokoneen suspend-to-disk-toiminto pitäisi saada toimimaan, jottei tarvitsisi kokonaan sammutella sitä aina, kun siirtyy muuanne leikkimään metropolieläintä. Myös tämä turhanpäiväisistä asioista blogittelu on käypää hommaa, puhumattakaan pohjoissaamen sanaston kertailusta. Tänään viimemainittu puuha on onnistunut hymyilyttämään kummallisen tehokkaasti — sorbmi 'surma', suorbma 'sormi'.

Uusi tietokone

Ostin tällaisen "miniläppärin": Asus Eee PC:n. Laite on oikein mainio. Akku kestää minun käytössäni viitisen tuntia, näppäimistö ei ole ihan täysin raivostuttavan pikkuinen, touchpad toimii hyvin.

Koneen mukana oletuksena asennettu Linux-käyttöjärjestelmä oli kyllä täyttä kuraa. En tainnut käyttää sitä tuntiakaan, kun jo vaihdoin sen Debianiin, joka toimii vähintäänkin yhtä hyvin, ja jonka käyttöliittymän voin muokata haluamakseni.

Kone on myös todella hiljainen SSD-kiintolevynsä ansiosta. Ainut liikkuva osa koko laitteessa taitaa olla tämä yksi tuuletin tässä kyljessä.

Enää pitäisi hankkia kotiin wlan-tukipiste. Loputtomiin ei viitsi naapurin verkkoakaan käyttää varkain.

Nyt istuskelen Franzenian saamensalissa ja odottelen luennon alkamista. Luvassa olisi pohjoissaamen keskustelukurssia. Kotuksen ja kumppanien kehittelemä Kotoistus-näppäimistöasettelu melkein mahdollistaa saamen kirjoittelun. Š, č, ž ja á onnistuvat suoraan, mutta altgr+d suoltaa ð:n ja altgr+t þ:n. Jahka jaksan, niin muutan viimemainittuihin đ:n ja ŧ:n.

Troijalainen hevonen

Minulla on tässä jo keväästä asti ollut projektina opetella jonkinlaista passiivista inarinsaamentaitoa kääntämällä Amocin kappaleiden tekstejä suomeksi. Tähän mennessä olen jaksanut kääntää vasta yhden kokonaisen kappaleen, ja senkin aika hapuilevasti. Julkaisin sen alunperin heinäkuussa IRC-Galleriassa, mutta keksinpäs nyt sitten kopioida saman tekstin tännekin, kun ei ole muutakaan tekemistä. (Onpas.)

Tämä on kappale Troijalâš hiävuš albumilta Amok-kaččâm. Albumin nimi tarkoittaa "Amok-juoksu", joka on sanaleikki artistin nimestä (lyhenne sanoista Aanaar Master of Ceremony 'Inarin seremoniamestari') sekä englannin kielen ilmauksesta to run amok. Amoc ei vissiin tykkää inarinkielisten sanojen internet-levittelystä, mutta käännöksen julkaisemiseen olen saanut luvan. Inarinkieliset sanat ovat kuitenkin levyn kansikirjasessa, jonka voi halukas joko ostaa tai lainata kirjastosta.

Troijalainen hevonen

Te olette kuulleet miehestä jonka sanat ovat tulta,
sanojaan ei syö, mutta muiden emsiiden ruumiita.
No, kuka hän on? No kukapa muu kuin
Inarin Master of the Ceremony.
Ei vain puhu ja näyttele vaan tekee.
Hänen lähellään on aina kylmä ja sataa.
Ja vaikka(?) vielä viholliset häntä lähestyvät,
vaan kun heidän pitää kohdata niin karkaavat.
Jos saat häneltä lahjan, älä iloitse,
saat troijalaisen hevosen pihallesi.
Kaikki, jotka näkevät hänet heti pysähtyvät.
Kun seuraa sinistä valoa, häntä Amociksi kutsutaan.
Rauhaton, kelvoton, ansioton kuningas.
Harmiton(?) ja vaikka arvoton niin kuitenkin kuninkaan arvoinen.
Kuitenkin armoton, malttamaton ja ankara, läpipääsemätön.
Pidä mielessä tämän hullun nimi.

(Kertsi)
Mestari on irti,
Sanot minulle että olen sairaalloinen.
Rauha on päättynyt.
Oletko kuullut kuka minä olen.

Oletko kuullut saameräppäristä, joka on Saamenmaan ketterin,
jonka sana ei kyllä ole maailman kevyin.
Pieni mies, mutta jutut ovat isot.
Siksi sinä kiljut kun tämän pojan kohtaat.
Tytöt huutavat kun olen laudan päällä (lavalla, "lauteilla"?)
ja niin minulle kumartaa edes(?) maailma ja taivas.
Tytöt huutavat kun katselen heitä ja hymyilen.
Pojat huutavat kun heidän jäsenensä taitan.
Sanot että puraisen kaikkien leidien(?) sydämiä,
ja että puraisen kaikkien emsiiden otsia.
En erehdy vaik seinät kaatuvat päälleni.
Halkaisen kaikki emsiit edestäni
ja sitten pingotan heidän nahkansa seinään.
Katso, tollo, mitä olen saanut aikaan:
Rauha on päättynyt, mestari on irti.
Yhdeksän, yhdeksän, kahdeksan edes(?) Suomessa.

(Kertsi)

Oletko kuullut kun radiossa sanottiin että mestari on vapautunut.
Kaikki sen tietävät, mestari on tiedon levittämisessä huolellinen.
Onnekas on se joka mestarilta pakenee.
Sellaista ei ole, ei auta mestarilta juosta.
Mestari on irti ja todistaa nyt Suomelle,
että millaisesta puusta on vuoltu tämä varas.
Hiljaa minä tulen ihmisten vierestä
ja äkkiä minä hyökkään kaikkien korviin totisesti.
Totisesti tämä ei ole lasten musiikkia,
eikä mummojen musiikkia, eikä nahjusten musiikkia.
Tämä on paholaisen musiikkia. En pälise turhia.
Mestari kiljuu ja karjuu, ei kuiskaile.
Kuulitko, nyt on uusi aika.
Aika jolloin mestari on noussut pakanan rajan(??) (varmaan jokin idiomi),
joka on tullut pelon (?!) jo lapsesta asti.

(Kertsi)

P.S. 8.10. kirjoitin pohjoissaameksi vähemmistökulttuurin kielen opiskelusta ja sen käytöstä siitä näkökulmasta, että saattaako vaikkapa saamea netissä puhumalla tulla astuneeksi jonkun varpaille. Onko kieli alkuperäiskulttuurille samalla tavalla pyhää ja omaa kuin vaikkapa kansallispuku, että sen käyttämiseen tarvitaan erikseen lupa tai yhteisön luottamuksen voittaminen? Tulin tänään vasta pohtineeksi, että tarina oli ehkä sen verran relevanttia, että siitä voisi blogata ihan suomeksikin. En nyt vielä päättänyt, käännänkö saman tekstin suomeksi vai laajennanko jutun vähän geneerisemmäksi pohdiskeluksi. Saas nähdä. Jos leviää tarpeeksi geneeriseksi, niin ehkä se tulee vaikka englanniksi.

Orgasmin deiksis

Pläräilin tässä pohjoissaamen sanakirjaa ja kävin läpi tulla-verbin eri merkityksien käännöksiä. 'Häneltä tuli' on saameksi sus manai eli tarkkaanottaen 'häneltä meni'.

Ainakin englannissa I came ja suomessa minä tulin tai minulta tuli ovat kiertoilmauksia orgasmin saamiselle. Saamessa tapahtumaa tarkastellaankin näemmä verbideiktisesti vähän eri tavalla.

Mitäs muita erikoisia orgasmi-ilmauksia hypoteettinen lukija tuntee maailman kielistä?

Saamattomuutta

Tänään olisi ollut Kielikeskuksen venäjän alkeiskurssin luento klo 10–12, mutta enpäs nyt sitten taas jaksanut mennä. Uskottelen itselleni, että pysyn vielä kärryillä ala-asteella hankkimani erittäin hataran pohjatiedon avulla. Onhan kyllä niinkin, että kurssilla ei ole juuri tähän mennessä ehditty muuta tehdä kuin jankuttaa kyrillisiä aakkosia, jotka kyllä osaan jo ihan hyvin. Muuten kyllä kielitaito melko lailla rajoittuu siihen, että я Туомо, добрый ден.

Eilen sen sijaan olin Kielikeskuksen ruotsin luennolla. Jotenkin tokkurassa alkusyksyllä klikkailin Oodista kaikenlaisia kursseja, joita arvelin tarvitsevani. Tulinkin sitten ilmoittautuneeksi sellaiselle ruotsin kurssille, joka valmentaa sitä varsinaista "pakkoruotsikurssia" varten, joka kuuluu tiedekunnan yhteisiin opintoihin. No ei se mitään, sillä vaikka keskipitkästä ruotsista E:n aikoinaan kirjoitinkin, en ole sen koommin sitä kovin paljoa käyttänyt.

Niin, siellä luennolla sitten opettaja kiinnitti huomiota siihen, että vaikka ruotsissa ja monissa sen sukukielissä on erikseen sanat son ja dotter, suomessa on vain poika ja tytär. Kuulemma oli lukenut, että monissa kielissä on erikseen miespuolista jälkeläistä tarkoittava sana, mutta naispuolista tarkoittavaa taas ei. Jännä homma.

Muistin tämän jutun nyt sitten äsken ja nappasin Suomen sanojen alkuperän hyllystä. Sen mukaan tytär (läntisissä murteissa ja eräissä sukukielissä tü(v)är) on balttilainen lainasana, ja sen sukukielivastineet eivät aina edes tarkoita tismalleen naispuolista jälkeläistä. Esimerkiksi virossa tütar ja tüdruk merkitsevät yksinkertaisesti 'tyttö, neito'. Tämä jostain balttilaisesta (kanta?)kielestä lainattu sana on SSA:n mukaan samaa perua kuin nykyindoeurooppalaiset sanat dotter, Tochter ym.

Ehkä suomalais-ugrilaisissa kielissä ei ole ollut alkujaan ollenkaan tällaisia jälkeläissanoja. Monissa suomen murteissahan vieläkin tavataan kysellä "kenenkäs tyttöjä sinä olet?" Ainakaan pohjoissaamessa ei käsittääkseni ole spesifejä jälkeläissanoja: bárdni 'poika' ja nieida 'tyttö, neito' ovat käytössä sekä yleisesti pojista ja tytöistä että jälkeläisyyssuhteista. Enempää sukukieliä ja aihetta koskevaa tutkimusta tuntematta ei kyllä uskalla väittää kovin tomerasti.

Paluu saamen opiskeluun

Opiskelin viime lukuvuoden aikana pohjoissaamen perus- ja jatkokurssin ja yhden kurssin inarin- ja koltansaamea kutakin. Maanantaina alkoi vielä yksi pohjoissaamen kurssi ja tänään vielä toinen. Olen tullut siihen tulokseen, että tämähän vaatii ihan panostusta taas kerran.

Ensiksikin maanantaina minulle valkeni, etten ole missään vaiheessa opetellut pohjoissaamen konditionaalia. Onneksi se ei ollut vaikea oppia: astevaihteluverbeille -š- ja muille -ivčče-. Hálid-ivčče-n fitnat Sámis, jos mus l-ivčči-i ruhta ja áigi — 'Haluaisin käydä Saamenmaalla, jos minulla olisi rahaa ja aikaa'. Maid don dasa daja-š-it? — 'Mitä sinä siihen sanoisit?'

Yksi juttu kyllä vähän harmittaakin nyt. Olin ihan unohtanut yhden pohjoissaamen verbimorfologian erittäin tärkeän seikan, joka on samalla mielestäni yksi kiehtovimpia: "verbigenetiivin". Otetaan infinitiivi – vaikkapa vázzit ['vædtsi^ht]¹ 'kävellä' – poistetaan siitä infinitiivin tunnus ja muutetaan vartalo heikkoon asteeseen: vácci- ['væt:si-]. Näin meillä on ns. verbigenetiivi, joka tarkoittaa esimerkiksi 'kävellen'. Mannen dohko vácci 'menin sinne kävellen'.

Enpäs muuten ole ihan varma, miten verbigenetiivi muodostetaan paritontavuisista ja supistumaverbeistä. Pitääkin pläräillä kirjoja kotona. Nyt jatkan webbismurffailua vielä vajaan tunnin ennen Ihmisen evoluutio -luentoa. Enkä ole taaskaan jaksanut tehdä viime kerrasta luentopäiväkirjaa.

Alaviitteet

¹ Näissä foneettisissa luonnehdinnoissa ['vædtsi^ht] ja ['væt:si-] siis [dts] ja [t:s] ovat geminaatta-affrikaattoja. Ensimmäinen /zz/ on "puolisoinnillinen", yleensä alusta soinnillinen ja lopusta soinniton, toinen /cc/ taas kokonaan soinniton. Olen vähän epävarma IPAn käyttäjä, niin ajattelin tänne alas selvennellä. Niin ja se [^ht] on preaspiroitunut [t] — eikä ole edes tavatonta, että nopeassa puheessa klusiili jää kokonaan pois ja tilalla kuuluu pelkkä [h]. Monissa murteissa muuten tuo /á/ ääntyy pikemminkin [a:] kuin [æ].

************************

Illalla on Siulan leffakerho jee. Ehkä siellä on kivoja fukseja jee.