I saw this years and years ago, but now I ran into it again and must share it with you. I do not understand how he does that voice. Try as I might, I cannot produce a pitch that high. Clearly it's not just by tightening his throat to force a higher frequency from his voice box, but even by doing a kind of whisper quality in my voice and adding a nasal component, I am unable to match what he's doing.
The uploader on Youtube has disabled embedding, but follow this link to see it.
Computers, photos, vegan food, existential angst, linguistics, all things queer.
29.9.2010
28.9.2010
Kielisukulaisuudesta ja biologisesta evoluutiosta
Olin viime viikolla kielihistorioitsija Petri Kallion luennolla, jolla hän esitteli suomen kielen lainasanakerrostumia aivan viime vuosikymmenistä ammoisiin kantauralilaisiin aikoihin. Kallio vyörytti epähuomiossa materiaalinsa läpi niin nopeasti, että luennon loppuun jäi yli puoli tuntia tyhjää aikaa, joka käytettiin kysymyssessiointiin.
Kalliolta kysyttiin mielipidettä kielisukulaisuuden visuaalisista representaatioista, ja yllätyksekseni hän puolusti vahvasti perinteistä korhoslaista (ks. Mikko Korhonen) sukupuumallia[1]. Muut tutkijat ovat kritisoineet puuta mm. harhaanjohtavasta ja tahattomasti arvottavasta nykykielten järjestämisestä, perustelemattomasta binäärisyysoletuksesta ynnä muusta. Kallion mielestä taas jos hylätään sukupuumalli, samalla väistämättä hylätään historiallis-vertailevan kielitieteen aksiooma kielten darwinistisesta, biologiseen evoluutioon vertautuvasta polveutumisesta kantakielestä tytärkieliin.
Paitsi että olen käynyt luennoilla, olen tänä syksynä lukenut myös Richard Dawkinsin popularisoimaa evoluutiotiedettä. Tältä pohjalta joudun olemaan periaatteessa samaa mieltä Petri Kallion kanssa sukupuuajatuksen välttämättömyydestä. Mutta on siinä ongelmiakin.
Evoluutio on suurimmalta osaltaan erinomainen metafora kielten genealogiselle sukulaisuudelle. Dawkins tähdentää The Greatest Show on Earth> -kirjassaan, että lajiutuminen on hidas ja vaivihkainen prosessi, jota ei aikalainen juuri pysty havaitsemaan: eliöpopulaatioihin syntyy pikkuhiljaa vähittäisiä muutoksia, mahdollisesti rotuja, jotka kuitenkin ovat kaiken aikaa samaa lajia. Kuitenkin jossain vaiheessa yksi laji haarautuu useaksi, eikä siltikään voida osoittaa mitään yhtä sukupolvea, jossa se tapahtuu. Onhan ihan mieletön ajatus, että eläin olisi eri lajia kuin vanhempansa. Samalla tavalla on mieletön ajatus, että ihminen oppisi vanhemmiltaan äidinkielen, joka ei kuitenkaan olisi hänen vanhempiensa kieli, vaan sen tytärkieli. Ei ole mahdollista osoittaa tiettyä sukupolvea, jonka kohdalla kantakieli on muuttunut tytärkieleksi. Populaatiot ovat lajiutuneet, kun ne eivät enää voi keskenään saada lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Murteiden kieleytyminen taas on monimutkaisempi kysymys, mutta tämän analogiatarkastelun kannalta ehkä riittää sanoa, että kieleytyminen on tapahtunut, kun kahden eri murteen puhujat eivät enää ymmärrä toisiaan.
Samalla tavalla kuin biologiset eliöpopulaatiot eriytyvät toisistaan esimerkiksi ympäristön ja vaeltelun seurauksena, niin myös kielet. Itse asiassa prototyyppisessä tilanteessa kielet kai eriytyvät tytärkieliksi samalla kertaa, kun kantakieltä puhuva ihmispopulaatio eriytyy useammaksi populaatioksi. Kielten muutos on vain monta monta kertaluokkaa nopeampaa kuin ihmisen kaltaisten eliöiden geneettinen muutos. Mutta nopeudella ei ole merkitystä ilmiöiden vertautuvuuden kannalta: eliöpopulaatiot muuttuvat ensin areaalisiksi saman lajin varianteiksi tai roduiksi ennen kuin eriytyvät omiksi lajeikseen; kieli eriytyy ensin murteiksi ja sitten tytärkieliksi.
Johonkin näille main vertautuvuus evoluution ja kielisukulaisuuden käsitteistössä kuitenkin nähdäkseni päättyy. Tietysti voidaan ajatella, että siinä missä eliöiden välisiä yksilöeroja selittävät geenit voisivat vertautua yksittäisten kielten sosiolektien ja murteiden kielioppipiirteisiin ja lekseemeihin, ja näiden keskinäinen valikoituminen sitten samankaltaisesti ajaisi eriytymistä "luonnonvalinnan" kautta. Ja vertautuisiko geenin mutaatio sitten johonkin kielen piirteen innovaatioon tai lainautumiseen?
Niin, kielet voivat lainata toisiltaan asioita, ja on olemassa kaikenlaisia areaalipiirteitä, jotka eivät selity pelkästään genealogisen sukulaisuuden kautta. En usko, että näitä tapauksia on hedelmällistä verrata esimerkiksi konvergenttiin evoluutioon tai sattumaan. Eliöt eivät lainaa liian kaukaisilta sukulaisilta geenejä, koska eri lajien edustajat eivät saa keskenään jälkeläisiä, mutta kielet voivat lainata sanoja ja muita asioita mistä tahansa muusta kielestä riippumatta sukulaisuudesta. Areaali- ja lainavaikutuksia darwinistinen sukupuumalli ei riitä selittämään.
Tarpeeksi läheiset sukulaiseliöthän voivat kyllä tuottaa erilaisia risteytyksiä, joita voisi ehkä verrata vaikkapa suomen länsimurteita edeltäneen kielimuodon ja muinaiskarjalan "risteytykseen", savon murteeseen. Se on eräänlainen historiallis-kielitieteellinen puudeliterrieri, jota edeltäneet kielimuodot olivat valmiiksi läheistä genealogista sukua, ja niiden puhujapopulaatiot asuivat lähellä toisiaan.
Mutta hybridikieliä voi syntyä ihan mielivaltaisesti! Englannin ja ranskan pidginejä ja kreoleja on pilvin pimein pitkin vanhoja siirtomaita, eivätkä niitä rajoita ollenkaan pohjalla olevien kielten genealogiset suhteet toisiinsa. Tähänkään ei sukupuumalli oikein istu. Geenien lainautumista kenguruiden ja undulaattien välillä nyt ei vain tapahdu, mutta jos analogia siirretään kielitieteeseen, kaikki onkin taas mahdollista.
Toivoisin kovasti, että historiallinen kielitiede pikkuhiljaa pääsisi yli darwinismimetaforastaan ja kehittäisi kielisukulaisuuden, areaalipiirteiden, lainautumisen ja kontaktien kuvaamiseen radikaalisti uudennetut systeemit. Evoluutiomalli tyssää melko nopeasti siihen, että geeni ja lekseemi (tai mikä tahansa kielijärjestelmän meemi) tottelevat niin erilaisia sääntöjä leviämisensä suhteen. Ja tietysti kun niitä sukupuita piirretään, niin olisi ihan mukavaa välttää piirtämästä niistä sellaisia, joissa piirtäjän oma äidinkieli lähihaaroineen on kaikkein ylimmällä oksalla ja muut sitten alenevassa järjestyksessä esimerkiksi puhujapopulaatioiden länsimaalaisuuden mukaan.
Kalliolta kysyttiin mielipidettä kielisukulaisuuden visuaalisista representaatioista, ja yllätyksekseni hän puolusti vahvasti perinteistä korhoslaista (ks. Mikko Korhonen) sukupuumallia[1]. Muut tutkijat ovat kritisoineet puuta mm. harhaanjohtavasta ja tahattomasti arvottavasta nykykielten järjestämisestä, perustelemattomasta binäärisyysoletuksesta ynnä muusta. Kallion mielestä taas jos hylätään sukupuumalli, samalla väistämättä hylätään historiallis-vertailevan kielitieteen aksiooma kielten darwinistisesta, biologiseen evoluutioon vertautuvasta polveutumisesta kantakielestä tytärkieliin.
Paitsi että olen käynyt luennoilla, olen tänä syksynä lukenut myös Richard Dawkinsin popularisoimaa evoluutiotiedettä. Tältä pohjalta joudun olemaan periaatteessa samaa mieltä Petri Kallion kanssa sukupuuajatuksen välttämättömyydestä. Mutta on siinä ongelmiakin.
Evoluutio on suurimmalta osaltaan erinomainen metafora kielten genealogiselle sukulaisuudelle. Dawkins tähdentää The Greatest Show on Earth> -kirjassaan, että lajiutuminen on hidas ja vaivihkainen prosessi, jota ei aikalainen juuri pysty havaitsemaan: eliöpopulaatioihin syntyy pikkuhiljaa vähittäisiä muutoksia, mahdollisesti rotuja, jotka kuitenkin ovat kaiken aikaa samaa lajia. Kuitenkin jossain vaiheessa yksi laji haarautuu useaksi, eikä siltikään voida osoittaa mitään yhtä sukupolvea, jossa se tapahtuu. Onhan ihan mieletön ajatus, että eläin olisi eri lajia kuin vanhempansa. Samalla tavalla on mieletön ajatus, että ihminen oppisi vanhemmiltaan äidinkielen, joka ei kuitenkaan olisi hänen vanhempiensa kieli, vaan sen tytärkieli. Ei ole mahdollista osoittaa tiettyä sukupolvea, jonka kohdalla kantakieli on muuttunut tytärkieleksi. Populaatiot ovat lajiutuneet, kun ne eivät enää voi keskenään saada lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Murteiden kieleytyminen taas on monimutkaisempi kysymys, mutta tämän analogiatarkastelun kannalta ehkä riittää sanoa, että kieleytyminen on tapahtunut, kun kahden eri murteen puhujat eivät enää ymmärrä toisiaan.
Samalla tavalla kuin biologiset eliöpopulaatiot eriytyvät toisistaan esimerkiksi ympäristön ja vaeltelun seurauksena, niin myös kielet. Itse asiassa prototyyppisessä tilanteessa kielet kai eriytyvät tytärkieliksi samalla kertaa, kun kantakieltä puhuva ihmispopulaatio eriytyy useammaksi populaatioksi. Kielten muutos on vain monta monta kertaluokkaa nopeampaa kuin ihmisen kaltaisten eliöiden geneettinen muutos. Mutta nopeudella ei ole merkitystä ilmiöiden vertautuvuuden kannalta: eliöpopulaatiot muuttuvat ensin areaalisiksi saman lajin varianteiksi tai roduiksi ennen kuin eriytyvät omiksi lajeikseen; kieli eriytyy ensin murteiksi ja sitten tytärkieliksi.
Johonkin näille main vertautuvuus evoluution ja kielisukulaisuuden käsitteistössä kuitenkin nähdäkseni päättyy. Tietysti voidaan ajatella, että siinä missä eliöiden välisiä yksilöeroja selittävät geenit voisivat vertautua yksittäisten kielten sosiolektien ja murteiden kielioppipiirteisiin ja lekseemeihin, ja näiden keskinäinen valikoituminen sitten samankaltaisesti ajaisi eriytymistä "luonnonvalinnan" kautta. Ja vertautuisiko geenin mutaatio sitten johonkin kielen piirteen innovaatioon tai lainautumiseen?
Niin, kielet voivat lainata toisiltaan asioita, ja on olemassa kaikenlaisia areaalipiirteitä, jotka eivät selity pelkästään genealogisen sukulaisuuden kautta. En usko, että näitä tapauksia on hedelmällistä verrata esimerkiksi konvergenttiin evoluutioon tai sattumaan. Eliöt eivät lainaa liian kaukaisilta sukulaisilta geenejä, koska eri lajien edustajat eivät saa keskenään jälkeläisiä, mutta kielet voivat lainata sanoja ja muita asioita mistä tahansa muusta kielestä riippumatta sukulaisuudesta. Areaali- ja lainavaikutuksia darwinistinen sukupuumalli ei riitä selittämään.
Tarpeeksi läheiset sukulaiseliöthän voivat kyllä tuottaa erilaisia risteytyksiä, joita voisi ehkä verrata vaikkapa suomen länsimurteita edeltäneen kielimuodon ja muinaiskarjalan "risteytykseen", savon murteeseen. Se on eräänlainen historiallis-kielitieteellinen puudeliterrieri, jota edeltäneet kielimuodot olivat valmiiksi läheistä genealogista sukua, ja niiden puhujapopulaatiot asuivat lähellä toisiaan.
Mutta hybridikieliä voi syntyä ihan mielivaltaisesti! Englannin ja ranskan pidginejä ja kreoleja on pilvin pimein pitkin vanhoja siirtomaita, eivätkä niitä rajoita ollenkaan pohjalla olevien kielten genealogiset suhteet toisiinsa. Tähänkään ei sukupuumalli oikein istu. Geenien lainautumista kenguruiden ja undulaattien välillä nyt ei vain tapahdu, mutta jos analogia siirretään kielitieteeseen, kaikki onkin taas mahdollista.
Toivoisin kovasti, että historiallinen kielitiede pikkuhiljaa pääsisi yli darwinismimetaforastaan ja kehittäisi kielisukulaisuuden, areaalipiirteiden, lainautumisen ja kontaktien kuvaamiseen radikaalisti uudennetut systeemit. Evoluutiomalli tyssää melko nopeasti siihen, että geeni ja lekseemi (tai mikä tahansa kielijärjestelmän meemi) tottelevat niin erilaisia sääntöjä leviämisensä suhteen. Ja tietysti kun niitä sukupuita piirretään, niin olisi ihan mukavaa välttää piirtämästä niistä sellaisia, joissa piirtäjän oma äidinkieli lähihaaroineen on kaikkein ylimmällä oksalla ja muut sitten alenevassa järjestyksessä esimerkiksi puhujapopulaatioiden länsimaalaisuuden mukaan.
19.9.2010
misokyyninen
(adj.) Sellainen henkilö, joka ei koskaan syö miso-keittoa, koska siinä on kuitenkin aina kalalientä.
8.9.2010
Syksy on taas
Taas on alkanut uusi lukuvuosi ja sen myötä blogi täyttänyt jo kaksi vuotta. Taaskaan en huomannut mainita asiasta, kun se oli oikeasti ajankohtainen.
Tämänhetkisten laskelmien mukaan nyt pitäisi olla alkamassa toiseksi viimeinen lukuvuoteni perustutkinto-opiskelijana. Keväällä on graduseminaari, ja jos suinkin töiltä ja saamattomuudelta kykenen, yritän aloittaa gradua jo syksyn puolella.
Tämänhetkisten laskelmien mukaan nyt pitäisi olla alkamassa toiseksi viimeinen lukuvuoteni perustutkinto-opiskelijana. Keväällä on graduseminaari, ja jos suinkin töiltä ja saamattomuudelta kykenen, yritän aloittaa gradua jo syksyn puolella.
22.8.2010
Konservatiivien argumentoinnista
Viime vuonna suurin piirtein näihin aikoihin Turkistuottajat Oyj kampanjoi turkistuotannon vastustusta vastaan mainoksella (PDF).
Pääpointtina mainoksessa on sellainen puhe, jolla yritetään jotenkin vedota suureen yleisöön, jotta se "avaisi silmänsä", ja saada eläinoikeusliike näyttäytymään konkreettisena uhkana sovinnaista länsimaista elämäntapaa kohtaan. "Jos annat niiden kaataa turkistarhauksen, seuraavaksi ne vie sulta maidon tölkistä ja villasukat jalasta."
Aiheesta keskustelivat myös Animalian toiminnanjohtaja Salla Tuomivaara ja Turkistuottajien yhteiskuntavastuujohtaja Päivi Mononen-Mikkilä A-studiossa 9.9.2009. (Kuinka monessa selkeän eettistä liiketoimintaa harjoittavassa putiikissa muuten on töissä ihmisiä, joiden titteli on "yhteiskuntavastuujohtaja"?)
Tässä kuussa taas Hesari uutisoi Eija-Riitta Korholan (kok) mielipiteistä sukupuolineutraalista avioliitosta. Korholan viesti on, että sukupuolineutraali avioliitto olisi vain välietappi kohti seuraavaa päämäärää, joka olisi "lukumääräneutraali" avioliitto, jolla hän viittaa polyamoristen suhteiden lainsäädännölliseen huomioimiseen.
Sekä Turkistuottajien puheet kaikkea eläintuotantoa tasapuolisesti vihaavista aktivisteista ja Korholan huoli lukumääräneutraalista avioliitosta eivät tietenkään ole mitenkään valheellisia tai harhaisia tai muutenkaan täysin tuulesta temmattuja. On totta, että eläinten oikeuksien puolustajat haluaisivat lopettaa kaiken eläintuotannon, lihansyönnin ja untuvatyynyt. Ainakin minä haluaisin! Samoin monet queer-aktivistit mielellään laajentaisivat avioliitot useamman kuin kahden ihmisen välisiksi instituutioiksi.
Turkistuottajien ja Korholan retoriikalle on kuitenkin yhteistä jonkinlainen erikoinen kalteva pinta, vaikka tässä tapauksessa se ei olekaan varsinaisesti virhepäätelmä. Molemmat keskustelijat piirtävät suuren yleisön silmien eteen projektion tulevaisuuden kuvasta ja vakuuttavat, että totisesti kyseessä on kauhistus ja vähintäänkin maailmanloppu. Samalla näppärästi osoitetaan, että keskustelija on valveutunut ja in the know liberaalivasurivastustajien suhteen. "Olen lukenut niiden blogeja ja voi kauhistus, minä sanon teille, me olemme kaikki tuhoon tuomittuja, jos niiden kanssa politiikkaan ryhdymme!"
Ehkä aihetta voisi kuvata jonkinlaisella kieroutuneella kaltevan pinnan ja reductio ad absurdumin yhdistelmällä. Ennakoidaan poliittisen vastapelurin seuraava siirto ja nähdään se omien ennakkoluulojen ja muun yleisen henkisen laiskuuden takia absurdina mahdottomuutena. Vaikka itse asiassa siirto ei ole ollenkaan absurdi, vaan täysin legitiimi, aiheellinen ja ennen kaikkea vääjäämätön asioiden normaali kehityskulku. Ikävää, jos olet niin kyrpä ihminen, ettet kykene näkemään sitä.
Jaa, tästä piti vissiin tulla vähän asiallisempi juttu, mutta ei voi mitään.
Pääpointtina mainoksessa on sellainen puhe, jolla yritetään jotenkin vedota suureen yleisöön, jotta se "avaisi silmänsä", ja saada eläinoikeusliike näyttäytymään konkreettisena uhkana sovinnaista länsimaista elämäntapaa kohtaan. "Jos annat niiden kaataa turkistarhauksen, seuraavaksi ne vie sulta maidon tölkistä ja villasukat jalasta."
Aiheesta keskustelivat myös Animalian toiminnanjohtaja Salla Tuomivaara ja Turkistuottajien yhteiskuntavastuujohtaja Päivi Mononen-Mikkilä A-studiossa 9.9.2009. (Kuinka monessa selkeän eettistä liiketoimintaa harjoittavassa putiikissa muuten on töissä ihmisiä, joiden titteli on "yhteiskuntavastuujohtaja"?)
Tässä kuussa taas Hesari uutisoi Eija-Riitta Korholan (kok) mielipiteistä sukupuolineutraalista avioliitosta. Korholan viesti on, että sukupuolineutraali avioliitto olisi vain välietappi kohti seuraavaa päämäärää, joka olisi "lukumääräneutraali" avioliitto, jolla hän viittaa polyamoristen suhteiden lainsäädännölliseen huomioimiseen.
Sekä Turkistuottajien puheet kaikkea eläintuotantoa tasapuolisesti vihaavista aktivisteista ja Korholan huoli lukumääräneutraalista avioliitosta eivät tietenkään ole mitenkään valheellisia tai harhaisia tai muutenkaan täysin tuulesta temmattuja. On totta, että eläinten oikeuksien puolustajat haluaisivat lopettaa kaiken eläintuotannon, lihansyönnin ja untuvatyynyt. Ainakin minä haluaisin! Samoin monet queer-aktivistit mielellään laajentaisivat avioliitot useamman kuin kahden ihmisen välisiksi instituutioiksi.
Turkistuottajien ja Korholan retoriikalle on kuitenkin yhteistä jonkinlainen erikoinen kalteva pinta, vaikka tässä tapauksessa se ei olekaan varsinaisesti virhepäätelmä. Molemmat keskustelijat piirtävät suuren yleisön silmien eteen projektion tulevaisuuden kuvasta ja vakuuttavat, että totisesti kyseessä on kauhistus ja vähintäänkin maailmanloppu. Samalla näppärästi osoitetaan, että keskustelija on valveutunut ja in the know liberaalivasurivastustajien suhteen. "Olen lukenut niiden blogeja ja voi kauhistus, minä sanon teille, me olemme kaikki tuhoon tuomittuja, jos niiden kanssa politiikkaan ryhdymme!"
Ehkä aihetta voisi kuvata jonkinlaisella kieroutuneella kaltevan pinnan ja reductio ad absurdumin yhdistelmällä. Ennakoidaan poliittisen vastapelurin seuraava siirto ja nähdään se omien ennakkoluulojen ja muun yleisen henkisen laiskuuden takia absurdina mahdottomuutena. Vaikka itse asiassa siirto ei ole ollenkaan absurdi, vaan täysin legitiimi, aiheellinen ja ennen kaikkea vääjäämätön asioiden normaali kehityskulku. Ikävää, jos olet niin kyrpä ihminen, ettet kykene näkemään sitä.
Jaa, tästä piti vissiin tulla vähän asiallisempi juttu, mutta ei voi mitään.
2.8.2010
Occamin partaveitsi
<@Zet> mul oli aika eeppinen hetki tääl duunissa
<@Zet> tallennan diplomi-insinöörien tietoja lomakkeilta
<@Zet> yks oli kielitaitokohtaan merkannu, että puhuu
jotain "halia"-nimistä kieltä, yhtä hyvin ku ruotsia
<@Zet> minäpä kattomaan sit ethnologuesta, että halia on
joku papualainen 20 000 puhujan kieli
<@Zet> "mitä vittua, tää on joku suomalainen sähköinsinööri
ja puhuu papualaista kieltä"
<@Zet> sit tajuun et oho, tää onki "Italia", luin vaan
väärin sen käsialaa :D
26.7.2010
OkCupid stats on bisexuals, via Sociological Images
This thing here.
I will just go ahead and cite this fine comment by someone called Sanguinity, because I agree with it wholeheartedly and I am too lazy to write my own comment:
I will just go ahead and cite this fine comment by someone called Sanguinity, because I agree with it wholeheartedly and I am too lazy to write my own comment:
One of the big stereotypes about bisexual people is that we don’t really exist, that we’re just liars, that allegedly bisexual men are just gay men who can’t deal with the stigma of being gay, that allegedly bisexual women are just straight women who are out to catch straight men with the lure of potential hot girl-on-girl action. Rudder just repeats all of those stereotypes straight up, on no stronger evidence than what he believes bisexual messaging patterns “ought” to look like. Basically, Rudder is creating his own definition of bisexual, and then calling self-identified bisexuals liars because we don’t meet the definition he made up.
Assumptions that Rudder is making here include: that a single online dating service captures all of a person’s dating interests (as opposed to individuals using different venues in different ways); that individuals’ histories on this single online dating service are long enough that the data would not be skewed by bisexuals who are just looking for a particular gender this moment/month/year; that sexual interest in both genders manifests as consistent sexual action toward both genders (there are many reasons why a bisexual person may be looking for dates with only one gender at any given time).
Using myself as an example: I’m a polyamorous bisexual woman; I’m married to a woman (or would be, if my state allowed it); I’ve only ever used online dating services to find relationships with men. Rudder would characterize me as someone who is lying about my bisexuality in order to be more alluring to men. But I am not lying; his data just fails to capture all of my relationships. Additionally, his characterization that I find the Hot Bi Babe phenomenon an asset when looking for a man to date is a ludicrous inversion of my actual experience: I value my relationship with my wife far too much to allow some dude who fetishizes it anywhere near it, and yet my relationship with her does in fact draw many dudes who fetishize it, and they are difficult to sort out from the guys I would want to date. Being bisexual makes it harder to find the men I might want to have relationships with, not easier.
And note well, please: my scenario isn’t the only scenario that Rudder would mischaracterize as “lying”.
The data here may be interesting — a preponderance of self-identified bisexuals use this single online dating service to message one gender only — but Rudder’s interpretations of that data is a complete mess, and far overreaches the data he actually has.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)