Hernekebab

Kävin kirjamessuilla P:n ja A:n kanssa. Haahuilimme ees taas Messukeskusta, ja minä sain alati painavammaksi käyneen olkalaukkuni ansiosta selkäni pirun kipeäksi. Ostin kaksi kirjaa. Ensimmäinen on nimeltään "Kiitos ei!" ja käsittelee kieltäytymisen kulttuurihistoriaa tai jotakin sellaista. Siinä sivutaan myös veganismia. Toinen opus on vironkielinen kasviskeittokirja, jonka ostin jostakin Viron kulttuurivientijuttuun liittyvästä kojusta. Puhuin kojun tädille huonoa viroa, ja hän puhui minulle huonoa suomea. Näin se tuppaa menemään.

Luonnollisesti kävimme pyörimässä ruoka- ja viinimessuilla, joille pääsi samalla lipulla. Söimme lukuisia maistiaisia suklaasta oliiveihin, ja lopuksi istahdimme hetken mielijohteesta katsomaan näytöskeittiötä, jossa sattumalta alkoikin erittäin mielenkiintoinen kasviskokkausdemo. Demoamassa olivat Jere Nieminen (Herne rokkaa -kirjan kirjoittaja), Inna Somersalo (mm. eräs Härkäpapua sarvista -kirjan kirjoittajista) ja sitten yksi kolmas, jonka nimeä en nyt enää muista. Nieminen kokkasi hämmästyttävän omaperäistä mutta simppeliä ruokaa: hernekebabia. Kaveri kaapi kulhoon tölkistä kasvishernekeittoa, heitteli sekaan mausteita, vehnäjauhoa, seesaminsiemeniä, sipulia, valkosipulia ja tomaattipyreetä ja paisteli tahnamaisen taikinan muutamana palana pannulla. Yleisölle tarjottiin maistiaiset, ja rakastuinkin tähän ruokaan oitis.

Kotiin äänestyspaikan kautta selvittyäni rupesin oitis tekemään hernekebabia. Sovelsin reseptiä vähän, koska ei huvittanut ruveta pilkkomaan sipulia, eikä minulla ole nyt seesaminsiemeniä. Kebab onnistui oivallisesti! Se pysyi hyvin koossa ja maistui melkein yhtä hyvältä kuin hra Niemisen messuillal tekemä. Harmi, ettei minulla ole kameraa, sillä olisin mieluusti lätkäissyt tähän kuvan mukaan.