Kohtaamisia ja säätöä

Perhanan hare krišna -mies hassussa kaavussaan tuli vastaan Rautatientorin metroasemalla. Pysäytti aika aggressiivisin sanankääntein ja tyrkytti jotain maitosuklaapalloja koristaan. Katsoin tuoteselosteen ja totesin, etteivät ne ole vegaanisia, joten ei kiitos. Kaveri otti suklaapallot takaisin ja antoi tilalle pussin, joka sisälsi kuivattuja hedelmiä, rusinoita ja pähkinöitä. Sanoi, että ne ovat vegaanisia. Annoin kaverin kolehtiin pari kolikkoa ja kiitin pussukasta, jonka lykkäsin taskuuni.

Nyt vasta pari tuntia myöhemmin huomasin, ettei tämäkään pussi ole vegaaninen: tuoteselosteessa mainitaan hunaja. Sitä on luultavasti banaanilastuissa. Nyt kyllä harmittaa, vaikka kyse onkin vain pikkuisesta pussista. Taidan nämä syödä tästä pois kuitenkin...

Syy siihen, miksi olen tänään Helsinkiin asti vääntäytynyt, ei muuten liity juuri mitenkään yliopistoon, tenttiin lukemiseen tai mihinkään muuhunkaan oikeasti hyödylliseen. Oikeasti kaapeistani on ruoka vähissä, ja lähes kaikki rahani makaavat Lyyra-tilillä, joten tulin Unicaféhen syömään. Lisäksi ostin Verkkokauppa.comista hämmästyttävän edullisen wlan-tukiaseman (19,90 €). Nyt ei tarvitse enää kotona sohvairkkailla epäeettisesti naapurin suojaamattoman verkon kautta.

Tämä teksti on muuten kirjoitettu jo puoli neljän aikaan Ylioppilasaukion Unicaféssa, jossa hämmästyksekseni ei kuulunutkaan Hupnet-verkko. Jokin ravintola Virgin Oiliin viittaava suojaamaton verkko kuului, mutten saanut onnistuneesti yhdistettyä siihen. Postaan siis tämän jutun vasta myöhemmin, luultavasti kotoa.

---

Ja niin tapahtuu. Istun tässä sohvalla EeePC:n ääressä ja postaan vasta kuntoon säädetyn (WPA2-suojatun) wlanin yli. Näemmä tuo laite on niin näppärä, että se osaa tehdä NAT- ja palomuuriasioita itsekseen, joten annoinpa sille nekin tehtäväkseen. Se tarkoittaa sitä, että reitittimenä aiemmin ollut OpenBSD-koneeni jäi toimettomaksi. Sammutin sen äsken — luultavasti ensi kertaa yli vuoteen.