Sen kunniaksi, että tässä numerossa kerrotaan käsityönopettajaksi opiskelemisesta, myös etymologiapalstalla tarkastellaan käsityösanastoa. Mitä tapahtui, kun varhaiskantasuomalainen kohtasi germaanin? Kantauralilainen käsityöläinen nimittäin varmaankin ompeli vaatteensa äimällä ja suonella, kun taas nykyiset itämerensuomalaiset neulalla ja langalla.
Äimä ja suoni periytyvät molemmat uralilaisesta kantakielestä asti. Suomen sanojen alkuperä sanoo äimää suureksi, särmikkääksi, nahan ompeluun tarkoitetuksi neulaksi. Suoni-sanan alkuperää on toisinaan arvailtu jopa kantauralia pidemmälle: se voisi olla laina esi-kanta-indoeurooppalaisesta kielimuodosta. Silloin sen vastineita indoeurooppalaisissa nykykielissä olisivat esim. engl. sinew 'jänne' tai sa. Sehne 'jänne'. Myös useimmissa uralilaisissa kielissä merkitys on edelleen 'jänne' – suomeksikin suonenveto viittaa kai enimmäkseen jänteeseen.
Neula on lainattu varhaiskantasuomeen kantagermaanista jokseenkin muodossa *netla (vrt. goot. neþla, eng. needle, ru. nål < ksk *nál).
Myös lanka liittyy mielenkiintoisella tavalla aiempaan anatomiatematiikkaan, sillä se tulee germaanisesta vartalosta *langa(n)-, joka on tarkoittanut eläimen suolta – vrt. isl. langi 'nautaeläimen paksusuoli'. Myös luulajansaamessa tuon lainan jatkaja on luoggi 'peräsuoli'.
Usein sanoja lainataan, kun tarvitaan nimiä uusille käsitteille. Välillä näemmä lainataan ihan muuten vain, myös tutuille asioille, jos vain sattuu kohdalle tarpeeksi kivoja lainanantajia.
Lähteet
- Kulonen, U.-M. ym. (toim.) 1995: Suomen sanojen alkuperä 2. SKS, Helsinki.
- Kulonen, U.-M. ym. (toim.) 2000: Suomen sanojen alkuperä 3. SKS, Helsinki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti